Pelkään, että blogini unohdetaan ja minut nakataan nurkkaan pölyttymään.

Itse olen odotellut että saan valmiit käsityöt (huivi ja lapaset) viimeisteltyä ja kuvattua ja sitten vasta kirjoitan blogiin. Siispä olen ollut hiljaa. Kauan.

En jaksa.

Olen masentunut. Elämä on hutkinut. Terapeutti on parin viikon lomalla.

Välillä pidän hetken neulepuikkoja käsissä, välillä en jaksa sitäkään. Töissä ja harrastuksissa käyn, muuten makailen.

Pääasialliset kuulumisen ja syy alamäkeen on muissa läheisissä ihmisissä, joten en voi julkisesti kertoa. Sanonpa vain että surettaa ja huolettaa, mutta tästä selvitään ja hoitoa on saatavilla.

Kaheleissa (nettikeskusteluporukka) olen kertonut missä mennään. Olen saanut haleja ja piristykseksi neuleohjeita lahjana. Livepuolella L-ystävä lupasi ulkoiluttaa mua ja koiraa viikonloppuna. Yritän pysyä kiireisenä, harrastuksissa ja muualla. Pysähtyminen tekee kipeää.

Helposti ahdistuvat: etsikää muuta luettavaa, pirteämpiä blogeja. Ystävät ja pitkämieliset: tervetuloa uudelleen kun joskus jaksan kertoa mitä kuuluu.

ps Arvoin viimeksi valmistuneet ruskeat sukat ja sen Hichhiker-huivin Kaheleiden kesken. Ne on siis saaneet uudet kodit.