Sain kuin sainkin Snicketit valmiiksi ja vietyä Kummipojalle, kun olimme herkkuvohvelikylässä tänään. Joku on syönyt meidän kameran, on ihan hukassa, ei voi näyttää. Hätäpäissäni - muuten selvinpäin - räpsäisin Puolison kännykällä kuvan ennen luovutusta. En vain ole keksinyt vielä miten siirrän kuvan tänne. Ehkä kenties mahdollisesti joskus. Muistiin jo, että meni SandnesGarnin Sisua 61 g, puikot oli 2,5 mm eebensukkikset, osa palmikoista ilman apupuikkoa, muissa apuna sormikaspuikko (vähänkö pätevä tuohon hommaan). Muuten ohjeen mukaan, mutta kärki tavallisempi nauhakavennus (aluksi enemmän välikerroksia, muuten kav. joka toinen kerros). Ribbiä 20 krs, kaksi mallikertaa ennen kantapäätä, kaksi kantapään jälkeen (+ 1. krs jotta 'verkon silmä' sulkeutuu kuviossa). Hyvät tuli, Kummipojan 39 jalkaan sopivat. Lisäksi vietiin kerrospakki, jossa sisällä jonkin verran kalastustarvikkeita. Mukavaa oli jutella pojan perheen kanssa, ei olla nähty paljoa vaikka samassa kaupungissa asutaankin.

Puikoilla olisi (joojoo ufon ja ufovaaraisen lisäksi) vieläkin Kuopuksen sukat ja Mystic Light on eka vihjeen keskellä vasta. Himpan hidasta se kaapelointi pitsin kanssa. Suunnitelmissa on monien sukkien lisäksi Esikoisen opettajan huivi ja yks äitienpäiväjuttu (joojoo, kyllä sä Äiti olet jo arvannut että jotain ehkä mahdollisesti saatan kenties...). Siispä EN iltasella jatkanut keskeneräisiä. Otin sen opettajan huiviin ostetun sinisen langan esiin. Vähän voi tehdä tiukkaa pystyä neulomaan vaaleansinistä pitsiä yhden huivin verran. Minttumaari on tulollaan, mukavan joutuisaan on illan mittaan edennytkin. Onneksi ohut Pirkka-lanka on niin mukavaa koostumukseltaan, että työ kuin itsestään neuloontuu. Tökkii tuo väri. Olen kartellut sinistä väriä yli 20 vuotta. Mulla ei sinistä ole vaatteissa, eikä kodin sisustuksessa. Me ei mahduta samaan kämppään. Muilla sininen näyttää ihan kivalta, siedän. Todella omituinen fiilis neuloa sitä, mutta kun kahdeksan vuotta on Esikoisella ollut sama opettaja, en muista ikinä (!!) nähneeni hänellä muita värejä vaatteissa kuin sinisen tai valkoisen. Siispä nyt kun luokanopettajavaihe päättyi ja hän ottaa syksyllä uuden ekaluokan, tahdon hänelle tuon huivin antaa.

Teknisistä syistä ei kuvia lainkaan. Voi olla että jos siivoaisi, kamera löytyisi. Kamera oli tallella, kun olimme Esikoisen teatteritaidekoulun näytelmää katsomassa torstaina. Siivoaminen taitaa olla muutenkin pakollisella työlistalla huomiseksi. Kuraa tulee sisään ihan kiitettävästi. Olisittepa nähneet Koiran, kun kävelin sen kanssa kotiin Kummipojan luota. Se oli kuin joku luontoaiheinen kuva-arvoitus: eläin, joka oli päältä vaalea(hko) ja alapuolelta ihan musta. Suihkuun oli mentävä.