Viime vuotiset hahtuvapipot oli kamalia. Yksi oli vauvallekin pieni (piti tulla 5 v kokoa) ja yksi olisi sopinut minipossun ruokakaukaloksi (valtavan iso ja kummallinen). Lapaset oli kovia koppuroita. Masennuin ja tungin loput ihanan väriset hahtuvat kaapin perälle. (Ei ole onneksi kuvia.)

Nyt ne hahtuvat huutelivat muutama päivä sitten. Otin itseäni niskasta ja haaveilin onnistuvani. Heitin Alpakan Sylkäisyn ja Ullan innoittamana 6,5 mm puikoille 80 s kaksinkertaisesta hahtuvasta ja kilkuttelin sileää 30cm. Virkkuukoukulla päättelin. Tein Ullan mukaan kolmiomaiset korvalaput. Reunajoustimet ja pörrölangat jätin pois. Kokeilin 45 ketjusilmukkaa läppien päähän. Sovittelua...

Haaveilin, että kuusivuotias saisi imelänihanan hatun ja heitin tekeleen (silloin leveys 28 cm, pituus 30 cm laatikko-osassa) 40 asteen vähän yli tunnin kirjopesuun muutamien muiden pyykkien sekaan. Ulostuloa odoteltiin jännityksellä kuopuksen kanssa. Ajattelin, että huopuisi vähemmän eli ei tulisi niin pieneksi, kun on pienemmät puikot kuin viime vuonna. Päätin myös muokata hattua voimakkaasti sen käpäliin saatuani. Jopa aika pelottavan pieni mytty tulikin, vaan venyi ja muokkaantui aika kivuttomasti heti koneesta tultua. Loppumuotoilu tehtiin tulevan käyttäjän päässä, ja avot: KISSAHATTU oli valmis. Valmistui siis eilen. Olen tosi tyytyväinen. Siispä: en aio tehdä valtavan reikäistä jälkeä huovutusta varten. Muistettava että usein kutistusta on paljon enemmän pituus- kuin leveyssuunnassa. Ja vaikka neuloessa hahtuva katkeilee ärsyttävän helposti (niinpä niin), sitä voi huopumisen jälkeen vanutella märkänä reippaalla kädellä. Kuopus on tyytyväinen. (Menköön tuo naamakin nyt tuossa.)

Tekee valtavasti mieli tehdä heti itselle myös vastaava hattu. Aikaa kun menisi vain tuo pari iltaa. (Tekisin ehkä 72 silmukkaa tai sitten sen 88 mikä on Ullan ohjeessa. Korkeutta kokeilen ehkä 36 cm tai enemmänkin, kun haluan lämmittävän myös otsaa.) Tässä kävi vain vanhanaikaisesti. Esikoinen pelleili tämänkertaisen hatun kanssa ennen huovutusta ja sai päähänsä muutakin kuin neuleen. Hän tahtoo välttämättä löllöpipon, väljän tekeleen, jonka alle voi sulloa nutturan tai tupeeratut saparot tai muita hiusväkerryksiä. Nuorisolla ja nuorilla aikuisillahan sellaisia isoja pipoja on paljon. Eikun lankakauppaan töiden jälkeen. (Keskilapsen boleroonkin ostin lankaa. Näyttää loppuvan kesken. Hihat on melkein valmiit ja lankaa on mennyt noin 200 g. Nyt on varastoa yht. 300 g. Takakappale ja molemmat etukappaleet on kuitenkin tekemättä.) Pipo on melkein valmis. Tein sen SandnesGarnin Alfasta, 6,5 mm, silmukoita 75. Kavennuksia aika paljon per kerros noin neljän, viiden kerroksen välein. Ihan summassa neulottu telkkaria katsoessa. Huihai-pipo. Ei tullut niin iso kuin toivottiin, olisi saanut olla myös 'reikäisempää' ja notkeampaa eli olisi kaivannut isompia puikkoja. En taida silti purkaa. Käytin kerän kumpaakin Esikoisen valitsemaa vihreää ja raidat on fiilispohjalta. Langat on päättelemättä, kun yritetään päättää puretaanko vai ei. Lankaa on tosi vähän jäljellä ja etureuna rullaa. Yritän saada virkattua reunan ympäriinsä, jos auttaisi. Taaskaan ei voi nukkua. Hitsi. Yhden illan projekti.

Ai niin. Kirja-ale ja ihana löytö. Alen eka päivä ja jopa oli viimeinen kirja tätä plaatua siinä putiikissa (Koskarissa). Ei ihme, kiva opus, oppii neulesanaston englanniksi kuin itsestään ja mallineuleita on mukavasti. Hinta oli vähintään houkutteleva.

(Muka muokkasin ton pystyasentoon, ja silti oli noin päin. En jaksa korjailla.)

Väsyttää. Mentävä.