Kiitos blogien, joskus tapaa ihmisiä IRL (in real life) ja tutustuu ja vallan ystävystyy! Yksi tällainen "netistä löydetty" on Tarja. Siinäpä kultainen ihminen, jolle on kasautunut huolia vaikka muille jakaa. Mutta mitä tekee hän? Jakaakin iloa ja lämpöä! Taannoin juteltiin, että mulla syntyy vaan ohutsukkaa, ja perheellä olis paksuihin tarve. No, Tarjapa siihen, että hällä syntyy sitä paksumpaa, hänpä tekee meille sukkia! Sentään tokaisin, että hra isojalka eli Puoliso onneksi sai mun tekemät veikkasukat jouluksi (kokoa 47) mutta että meillä muilla on jalka kokoa 40 - kaikilla. Eilen hain postista ihanan lähetyksen, juuri pakkaspäivään sopivan! Neljä jalkaparia saa sievät ja hyvät sukat, joihin on neulottu mukaan ystävyyden lämpö! Meni kaikilla kotona asuvalla kolmella vastaanottajalla heti jalkaan, ja Esikoinen saa omansa heti kun tulee käymään. KIITOS! Lapsetkin kohteliaina muistivat käskeä kiittämään: kiitoskiitoskiitos!

Vasemmalta lukien: mun, Keskilapsen, Kuopuksen ja Esikoisen.

Blogistania, ainakin neuleblogistania on ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella ystävällisten ja avuliaiden ihmisten asuttamaa. Toinen henkireikä on Ravelryn Kahelit, joista erään keskusteluporukan (yhteen neuleisiin riippumattoman aiheen ympäriltä) tamperelaiskirjoittajien kanssa on tapaaminen ensi keskiviikkona. Odotan pääseväni livekeskusteluun ja saan nimimerkeille oikeat kasvot. Lämmittää mieltä. (Totuuden  nimessä ihan vähän jänskättääkin, onhan he vieraita ihmisiä. Jos ei ne yhtään tykkää musta?)

Pakkanen paukkaa ja vapaata viikonloppua pukkaa. Neulotuttaa vietävästi, mutta ensin täytyy vähän raivata, jotta täällä olisi kivempi olla.

Neuleetkin on eläimellisiä. Sukkien nimi on Fawkes, ja sehän on HP-kirjojen rehtorin Dumbledoren uskollisen feenikslinnun nimi.

Fawkes (ravlink). Drops Fabel (ohuempi) 63 g, 2,5 mm pyörö 2-in-one magic loop. Yksi mallikerta ohjetta enemmän varressa (siis 5) ja yhteensä 9,5 mallikertaa ennen varvaskavennuksia. Koko 40.

Nätit on.

Rottaliinit on olleet 8 päivää Esikoisella. Kamerastani löytyi lasten ottamia kuvia. Itse olen livenä moikannut pari kertaa, suloisia, suloisia ovat. Olisi ollut hauskoja kuvia Keskilapsesta ja Amsterdamista, mutta ei se lapsi tahdo mun blogiin...

Kokoero ei ole niin iso kuin kuva vääristää. Isompi tuo musta on, mutta on se lähellä linssiäkin.

Poseerauskuvassa buff rex Arizona.

Poseerauskuvassa musta rex Amsterdam.

On ne välillä häkissäkin.

Ovelle tullaan uteliaasti katsomaan josko pääsis pois.

Sohvalla voi vipeltää, vaikka tämä Arizona on kyllä semmoinen mammantyttö joka viihtyisi vaan paidan sisässä.

Jotta Koira ei unohtuisi, kuva siitäkin.

Hankin agilitylisenssin tällekin vuodelle ja ilmottauduin helmikuussa pariin kisaankin...

(Yusuf-käärmeestä ei nyt tuoretta kuvaa. Olisi pitänyt ottaa - tasapuolisuuden vuoksi.)

Hmm. Musta tuntuu että mä oon laittanu tän vain joululahjasivulle mutta en tänne ollenkaan. Jos on toistoa, sorisori.

Olin mukana nettineuleyhteisö Ravelryn Kahelit-keskusteluryhmän Parivaihdossa, jossa lähetimme joululahjat yhdelle henkilölle ja hän sitten minulle. Lähetin nimimerkille Katii lankavyyhtien lisäksi itsetehtynä Citron-huivin. Puikkookoa en muista, vironvillaa 124 g. Valmistui marraskuussa. Aika pieni (mutta niin on alkuperäisessä ohjeessakin.)

Puikoilla nyt tammikussa ahkerimmin Fawkes-sukat (ravlink), joita jo vilauttelinkin. Mietin, tekisinkö seuraavaksi G-aakkoshaasteeksi Grün ist die Hoffnung -sukat (ravlink), kirjoneulelapaset virolaisesta kirjasta vai jotakin vallan muuta. (Huldan takki taas tökkii.) Jos joku tahtoo pingottaa yhden mun huivin, saa auttaa. (Huokaus, neulomisen huonot puolet: viimeistely.)

Ompelukonekin kävi pöydällä. Jo aiemmin tein tunnelimaisia riippumattoja rotille, nyt piti päästä kokeilemaan miten tehdään löhönoppa, eli vuorellinen kuutio, jossa kulkureikä yhdellä sivulla. En saanut rauhaa ennen kuin kokeilin. Pelkkä päässä asian pyörittely ei mulle selvittänyt työjärjestystä, piti päästä kankaasta tekemään. Korjatessa Puolison työhousujen polven palkeenkieltä katkaisin viimeisenkin neulan koneesta. Nyt on käytävä kangaskaupassa neulaostoksilla. (Note to self: mulla on kamalia jämäkankaita monta laatikollista. En saa ostaa kuin hääjuhlahamekankaan Kuopukselle.)

Esikoinen saa tänään kovin odottamansa kesyrotat, ja nimiksi tullee Amsterdam ja Arizona. Molemmat on kiharakarvaisia (rex) ja toinen on vaaleanharmaa (buff) ja toinen musta (black). On ne lutuisia...

Tahdoin höperönä mummuna tehdä Esikoiselle rottahuivin (ravlink). Ei ollut 7v-vahvuista lankaa, mutta Minimanista sai halvemmalta kuin muualta (3 kerää kympillä) - joten kolme harmaata kerää ostoskoriin ja bonuksena yksi kerä raidallista, kun aion sieltä Novitan sukkalehdestä tehdä loppupäästä sellaiset sukat joissa sitä yhdistetään yksiväriseen. (Ensin piti tehdä varastolangasta ja sitten yks ostaa uutta 600 g! Just. Näin tää menee.)

En nyt tiedä viittiikö kukaan tuota koskaan käyttää, mutta hauska kolmen illan projekti oli. Yhdeksän rottaa, huivin pituus noin 240 cm plus hännät.

Kolme harmaan sävyä Novitan Seitsemää Veljestä, yhteensä 169 g. Puikot 3,5 mm ja silminä helmiä.

Muuten olen koittanut vähän saada vauhtia Huldan takkiin, mutta 270 silmukkaa ja kymmeniä senttejä sileää tasona on vähän hidasta. Aloitin eilen hihoja, vaihtelun vuoksi. Sitäpaitsi: lanka saattaa loppua kesken, vaikea vielä arvioida.

Toisena aktiivineuleena juuri nyt Fawkes-sukat (ravlink). Aika nättiä tulossa.

Valmiina olisi tosi helppo kolmiohuivi, mutta sitä ei voinut kuvata, kun se on pingottamatta.

Rottamaisin terveisin,

Oranssi

Kun näin Knittyn ohjeen Escargot, halusin sellasen hatun. Tyksin mallista.

Neuloin sellaisen (varastolangoista, Hopeasäie Meme messuilta ja Filati Cervinia Tallinnasta peittojämä), 62 g, puikot 4,5 mm. Oli sopiva ennen märkäblokkausta. Huoh ja hah, lörtsähti liian isoksi. Ehkä uhalla käytän silti, mutta harmittaa kun ei tullut sellainen kuin halusin.

Jämiä olis 64 g. Ehkä sais lapaset mätsäämään, mutta meni maku kun tää oli tämmöinen epäonnistunut projekti. Aloitinpa sitten sukkia, sen osaan paremmin. Aakkoshaasteena tulossa Fawkesit, Fabelista.

ps. Edit edelliseen kirjoitukseen: kesken jäi myös yksi simppeli huivi.

Muistellaankos neulevuotta 2011?

 

Uudenvuodenaattona sain valmiiksi vielä kaksi käsityötä. Katseltiin dvd:ltä the Doors -leffa Keskilapsen kanssa ja siinähän puikot kilkkasi.

 

 

Aakkoshaasteen D eli Diagonal Rib Socks. 2,5 mm puikot, Fortissima Sockaa 70 g. Ei mitkään erityiskauniit, värit menee mitenkuten vaikka kerä oli kaunis. Vähän tylsät neuloa, en ehkä tee toiste. Koko 40.

 

Pintaa:

 

 

Sitten otin itseäni kiinni niskasta. En tykkää neuloa hahtuvaa (ja sitä jäi kaappiin, hohhoi). Väärää väriä loppuneen perään ja jopa on rakkauslapaset valmiit. Siis ideana pitää toisessa kädessä omaa lapasta ja toisella kädellä käsikädessä yhteislapasta. Esikoiselle ja hänen Tyttöystävälleen. Esikoinen voi käyttää yksittäislapasia normaalisti, jos ei käsikädessälapanen oikein  nappaa.

 

106 g hahtuvaa kaksinkertaisena. 6 mm halot .. siis sukkapuikot ja malli otsalohkosta. 40 asteen pitkä pesuohjelma huovutukseen ja hampaitakiristelevä venytys käsin.

 

****

Joulukuussa valmistunut 2 724 g

Esikoisen pipo 51 g

Kuopuksen pipo 57 g

Felted hat 76 g

Kilometrisäärystimet 156 g

Sinisorsasukat 110 g

Oma koti kullan kallis -projekti 1910 g

uusi Tylypahka-huivi 186 g

Diagonal rib -sukat 70 g

Lovers' mittens 106 g

2 kpl lumihiutaleita 2 g

Joulukuun lankaliikenne 351 g
 

raitaseiskaveikkaa 300 g

keskeneräiseen Jannea 100 g

Rancoa 300 g

annettu -398 g

saatu Malabrico Lace 49 g

2011  valmistunut 10 796 g

2011 muu lankaliikenne + 11 115 g

 

LANKA LISÄÄNTYNYT 2011: 319 g

Jos olisin siis ihan vähän pitänyt kuria, olisin päässyt tavoitteeseeni, ettei lankamäärä lisäänny. No, tänä vuonna miinukselle sitten, ostoksia vain harkitusti. (Joo varmaan!)

 

LANKASALDO 1.1. 2008 12 569 g

LANKASALDO 1.1. 2009 19 287 g

LANKASALDO 1.1. 2010 14 734 g

LANKASALDO 1.1. 2011 15 868 g

LANKASALDO 1.1. 2012   16 127 g

Puikoille jäi vuodenvaihteessa:

räsymattomekko alpakasta (UFO!, taidan purkaa ja aloittaa uudelleen hieman korjattuna versiona)

Hexagonit (aloitettu 15.3.2011, tuleva ikuisuusprojekti)

Huldan takki

Sulon muisteluhuivi (mustaa pitsiä on vaikea neuloa, kun on hämärää ja pimeää)

( + lumihiutaleita virkaten tarkoitus tehdä lisää)

Edit: simppeli huivi

************

Tänä vuonna on Kaheleissa (Ravelryn vertaistuki keskusteluryhmässä meneillään varastoneulontaKAL eli kannustetaan toisiamme neulomaan jo ennen 2012-vuodenvaihdetta ostettuja lankoja. Toisaalta tahdon, että jos ostan lankaa, neulon sen samantien. Jompsinkumpsin, lankaa käytetään tänäkin vuonna. Olen katsellut varastojani ja ohjejonoani sillä silmällä, että neuleita on tulossa jos jonkinmoisia. Nyt joulunjälkeisessä elämässä myös itselle! Perhekin tarvitsee paljon sukkia. Inspiraation lähteeksi myös järjestelin printtaamiani ja kopiomiani neuleohjeita kahden räjähtäneen kansion välistä ja pussukoista ja yöpöydältä seitsemään (!) eri kansioon. (Kolmisen tuntia meni mapittaessa.)

Yksi työ tuossa odottaa viimeistelyä. En vain uskalla mennä katsomaan, venyttikö kastelu sen aivan liian isoksi. Ennen kuosittelukastelua se oli sopiva... (Voiko tolle lörpsähtämiselle mitään?)

Neulotuttaa ihan vietävästi!

Pakkasia odotellessa (+3, sataa vettä, talven yleisin sää) vaihdoin blogipohjan. Kiitos, BlogiPohjat Blue.

Pian vaihtuu vuosi. Odotan rauhallista ja vähän tylsää vuotta, ei kiitos isoja myllerryksiä. Ensi vuonna Keskilapsella alkaa lukio Vääksyssä, toivottavasti se on isoin muutos perhe-elämässä. 2011 sekä minä että puoliso vaihdettiin työnantajaa, nyt olis tarkotus pysyä näiden palveluksessa. Ensi kesänä on sitten oikea lomakin. Esikoinen ei vielä kirjoita ylppäreitä, se on sitten edessä vasta 2013. (Tai syksyllä taitaa olla pari ainetta, ok, se ei ole vielä elämän myllertämistä.) Suuri haave olisi, että tuleva vuosi olisi läheisille terveyden ja tervehtymisen vuosi. Itselleni toivon terapiapäätöstä. Luulen, että olen sen tarpeessa.

Tänään mennään katsomaan Esikoisen tulevia rottia. Tyttöset on kasvattajalla tottumassa toisiinsa. Ovat eri kasvattajien vähän  eri ikäiset rottatytöt, ja kivasti saavat olla nuoremman luovutusikään asti täällä tamperelaisella kasvattajalla toistensa kanssa. (Vanhempi tapaus tuli oman kasvattajansa kyydillä Turusta.) Näin sitä isompikin ihminen innostuu aiemmin vierastamistaan elukoista, musta tää on ihanaa ja se lasten viljakäärmekin on mukava tyyppi, pidän sitä sylissä melkein aina Esikoisella käydessä. Rotat on varmaan huomattavan iloisempia käsittelystä ja kesyyntyvät, jee.

Tiedättekö mikä on todella lohduttavaa: Päivä pitenee, joka ikinen päivä!

Pitikin toivotella teille kaikille Hyvää Joulua jo hyvissä ajoin.

Joulun alus vain mennä vilahti tunteiden myllerryksessä niin etten koneelle tokeutunut. 20.päivä sain tiedon, että Keskilapsi joutuu keskeyttämään vaihto-oppilasvuoden eikä ole jouluksi paikkaa minne mennä, joten hän saa pikana paluulentoliput. Sitten 22. päivä hän aloitti kotimatkansa ja aatonaattona olimme vastaanottamassa Helsinki-Vantaalla. Tunteet tosiaan olivat niin sekaisin, ja olen muutenkin ollut sairastumisen partaalla, että olin muutaman päivän sairaslomalla. Nyt olo on vähän parempi ja aion kyllä huomenna mennä töihin.

Joulu oli rauhaisa, koko perhe oli koolla kun Esikoinenkin tuli meille ja Keskilapsi oli palautunut Suomeen. Kolmeen pekkaan (Puoliso, Kuopus ja minä) saatiin kotikin harvinaisen sotkuttomaksi (mähän kärsin suuresti, kun ollaan niin kovia sotkemaan) ja ruoka oli herkullista. Kaikki traditiot suoritettiin sopuisasti: puuro, Lumiukko-elokuva, metsäkävely (Koira kävi järvessä uimassa!), sauna, ruoka, lahjojen jako.

Lahjoista. Olin ollut tosi kiltti, sain kivoja paketteja. Jopa joulupukille melkein sivulauseessa mainitsemani ("eihän  joulupukilla ole siihen rahaa, mutta olisi ihana jos") nojatuoli ja shiatsuhierontalaite siihen tuli perille! Kaikki lapsetkin antoivat harkitut ja kivat lahjat, ja käsityöaiheinen paketti tuli Katiilta Ravelryn Kaheleiden Parivaihdosta. (Tosin Koira ensin avasi sen muutamaa päivää etuajassa ja varasti sieltä suklaata.) Katiin lahja olisi pitänyt kuvata kun oli valoisaa, nyt ei enää ehdi.

Tein poskettoman määrän omatekoisia lahjoja tänä vuonna! Nyt ne ovat julki Joululahjat 2011 -sivulla. (Klik, käykää ihmeessä katsomassa!) Suuritöisin oli torkkupeitto/päiväpeitto Esikoiselle uuteen kotiin. Sitä tein kolme kuukautta!

Nyt voisin neuloa itselleni tai sitten tarvesukkia perheelle. Melkein ei jaksa.

Parina päivänä tein Wurm-pipoa, mutta siinä oli tylsät värit, panen purkuun. Samalla mallilla sitten joskus kivemmasta langasta.

Hiljaisesti kohti uutta vuotta. Hauskaa, että nyt voi näyttää neuleet sitä mukaa, kun niitä valmistuu.

Säädin vähän sivulaatikoissa, voi näkyä päivitys.

Kuulkaa: blues on lievä sana sille mikä päässä jyllää. Voi rähmä! Mä voin vielä vähän aikaa sitten tosi hyvin. Kaaduin, kun tapahtui läheisten kanssa hankalia juttuja.

Saispa juoda paljon glögiä (mehusellaista) ja käpertyä neulomaan sohvannurkkaan. Ehkä kuitenkin raivaan vähän Puolison kanssa tuota kotia. Tahtoisin vähän nätimmän ympäristön, tekisi päällekin hyvää. Sitten vaan paljon kynttilöitä ja ollaan hämärässä. Äitien tekemiä laatikoita kaupasta. Ihana: Ensi viikolla saa kinkkua ja lohta + mätiä ja suklaata syödään kans. Odotan herkuttelua.

Esikoinen on kovassa flunssassa ja Kuopuksella melkoinen yskä. Hus, pois taudit!

Puolisolla on ensi viikolla pekkasvapaita, on ehkä töissä vain ma-ti, jos hyvin käy. Hienoa, hänellä on aikaa laittaa meille joulua. Ja voimia enemmän kuin mulla. Mulla on hyvä mies.

Onneksi on määräpäiviä. Onpahan valmiita lahjoja lähtemässä sukulaisten mukana, kun tulevat katsomaan Kuopuksen luokan näytelmää. Ja joulukortit, ne lähtivät kerrankin ajoissa, saatiin askarreltua ja kortit postiin jo sunnuntaina. Hyvä, Kuopus! Nuorimmainen on myös ihan itse leipaissut yhden taikinallisen verran pipareita.

Tuo näytelmä vie eniten henkisiä voimavaroja nyt. Tätä näytelmää on odotettu, tänään on tärkein esityspäivä, sitten se on ohi ja seuraava pitkä näytelmä vasta kolmen vuoden päästä. Nää on ihania, mutta jännitystä aiheuttavia nämä näytelmät!

Läheisillä on monenmoista murhetta, ei ole minun asia puhua niistä eteenpäin, mutta sanonpa vain, että oma masennus tarvitsee lisähoitoa. Kävin eilen lääkärissä, kun oli fyysistäkin remppaa (juu verta otettiin, seuranta ensi tiistaina) ja pääsen työterveyden kautta psykiatrille tutkintajaksolle, josko kuitenkin pääsisin terapiaankin. Kunto on vähän kiikun kaakun, sain itse päättää otanko sairaslomaa. En ottanut. Lääkäri on mut tavannut ehkä neljä kertaa ennenkin (verenpaineen takia lähinnä) ja sanoi, ettei ole mua tällaisena nähnyt ennen, että on masennus pahempana. On se. Silti vielä toimin, säälin kyllä läheisimpiä, tunnun varmaan tunneköyhältä, olen kylmä ja turta. Sairautta sekin.

Käsityöt ovat entistä tärkeämpiä! Henkireikä on se, kun voi hetken vain keskittyä nitkuttamaan puikkoja. Tässä kuva, ette olekaan varmaan ikinä nähneet seitsemästä veljeksestä (raita, kulutus156 g) tehtyjä ribbisäärystimiä.

Puikot oli kai 4 mm ja silmukoita 48. Pitkät ja kivat ja Kuopus käyttää melkein joka päivä, että hyvä käyttöneule. Saman langan pipo myös päivittäin päässä, myös sisällä.

Jos sitä vaikka huomenna päivänvalolla saisi kuvattua säärystimet, jotka on olleet jatkuvasti Kuopuksen jalassa valmistuttuaan. Ennen kuin seiskaveikka täysin nyhjääntyy... Kun töistä tulee, on pilkkopimeää eikä enää viitsi ottaa kuvia. Sitä varten on viikonloput.

Kaikki muut neuleet on joululahjoja. Katsotaan mitä ehtii valmistumaan, vielä puikot (ja koukkukin) heiluu.

Kuopus haluaa tehdä fudgea ja pipareita. Makeaa! Joulukortit on väkertelemättä. Keskilapselle sentään lähti pieni muistaminen (karkkia!) sinne Usaan.

Töissä on ollut hitsin kylmä tällä viikolla. Kalsassa teollisuushallissa mulla on toimistonurkkaus. Villatakki, villasukat ja irtopatteri. Yleislämpötila sisällä tänään 18 astetta. Mua ei normaalisti edes palele helposti. Nyt olen hytissyt koko viikon. Onneksi me kai rakennutetaan oma kiinteistö ensi vuonna, että ei sitten enää olisi näitä lämmitys-/ilmastointiongelmia. Kesällä vaikka ulkona oli joskus vain vähän yli 20 astetta, meillä oli toimistolla 30 astetta ja omat tuulettimet työpisteissä. Hiki lens. Vali vali.

Miten, vaikka neulon ihan järjettömästi mielestäni, mulla on vain kahdet ehjät villasukat enää: Bonesit (töissä) ja Skewt, jotka otin vasta hiljattain käyttöön? Kuopus valittaa sukkapulaa kun jalka on taas kasvanut ja Esikoisella on kans kaikki sukat rikki tai muuten viallisia (huopunut, yhdessä paksu maalitahra). Kunhan joulusta selvitään, teen monet sukat!! Se on sitäpaitsi kivaa.

Hyppäsin mukaan Kaheliin haasteeseen: omin säännöin pyritään neulomaan jo varastossa olevia lankoja pois 2012. Mä tein 17 neuleen listan, mitä tekisi mieli tehdä ja katselen varastostani (viikonlopun aikanako?) mitkä langat niihin varaisin. Otin omaksi tavoitteekseni että teen ainakin 12 neuletta siitä listalta ja muutenkin käytän varastolankoja miten hyväksi näen. En silti aio vältellä lankojen ostoa.

Ilman aasinsiltaa lankaostoksiin. Kujeessa oli ale. Ostin Rancoa 300 g. Olen tyytyväinen. Jos ehtisin, voisin neulaista Khaleesit itselleni sinne töihin. Nehän on semmoiset pitkävartiset kämmekkäät. Jos palelis vähemmän. Loppulangat sukkiin.

Nyt pyykkiä pesemään ja tonttujen pajalle. Vai auttaisko siinä fudgenkeittelyssä? Kaikkea samanaikaisesti?

Edellinen kun sopi Esikoiselle paremmin, piti äkkiä korjata tiilanne ja neulaista uusi.

Novitan raitalankaa Kuopuksen lempiraidoin 3,5 ja 5,5 mm puikoilla, 90 s. Tuva slouched hat.

Nyt ruoskin itseäni typeryydestä ja opettelen nöyryyttä. Olen dissannut kotimaisen firman lankoja, ja Kuopus oli liikuttavan innoissaan kun toin langan kotiin. Hän niin tykkää! Ostin sitten toisenkin kerän, niin saan hänelle piiiiitkät säärystimet samasta langasta.