Uskallan neuloa hautajaishuivia taas. Olen pitänyt sen projektipussukassaan, kun olen ollut taikauskon vallassa, että joku kuolee jos neulon sitä.

Nyt tiedän että isä (heistä se isäpuoli, joka oli naimisissa äitini kanssa kun olin 4-17 v) kuolee pian. Ei sen takia, että neulon jotain, vaan siksi ettei pysty eikä jaksa elää kivun ja taudin kanssa. Tiistaina vielä juttelimme puhelimessa, ja hän oli väsynyt, mutta selkeäpuheinen. Tiesi että aikaa on vain vähän. Eilen olimme Helsingissä häntä katsomassa koko perhe, eikä hänellä ollut tietoista havaintoa kuka tuli. Istui, puhui vähän huokaillen omiaan. Oli jo poissa. Köpötteli vielä itse tuettuna vessaan, joi kahvia, mutta ei kyennyt keskustelemaan. Näkökin melkein mennyt. Kuukausi sitten hän oli lääkärissä kun oli kipuja, ja syöpä havaittiin. Noin kolme viikkoa ollut sairaalassa, pikaisesti on kunto romahtanut ja nyt se on menoa. Tiedän nyt mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että "menehtyi äkillisen sairauden uuvuttamana". Isä tarvitsee vahvat morfiinit kyetäkseen olemaan elossa. Pikkuveli ja isän tuore (!) avovaimo istuvat vuoronperään siellä vieressä ja ystävät ja veli ja me ehdimme hyvästellä. Onneksi ei ole riitoja eikä epäselviä asioita jäänyt selvittämättä. Käsittääkseni tuossa parissa viikossa järjesteli asioitaan (myös raha-) ja ehti olla järjissään tajuten lähtevänsä pois. Suren ja ehdin sen kertoa. Itku tulee päivittäin. Toisaalta, hyvin lohdullinen tapa lähteä, ehti hyvästellä, eikä tarvinne olla "vihanneksena" pitkään. (Oletettavasti. Lääkärin arvion mukaan myös.) Lapset menettävät vaarin, minä läheisen tukihenkilön. Olisimme pitäneet hänet pitempään, ikääkin vasta 66 v. Tuollaisia kipuja ei vain voi toivoa kenenkään joutuvan kestävän pitkään. (Syöpä on ollut oireettomana ja havaitsematta jossain sisäelimissä, ja nyt on luissa ja missä lie metastaaseja, joista tämä kipu.)

Taidanpa mennä taas tirauttamaan itkut. Pysyy kyynelkanavat puhtaina.

Koko blogini tyhjeni, hävisi, katosi näkymättömiin pariksi päiväksi viimeksi kun kirjoitin. Nyt poistin viimeisimmän kirjoituksen ja yritän uudelleen.

Tarkoitus oli kertoa uusimmasta huivista, joka on ollut kolmisen viikkoa odottamassa langanpäiden päättelyä ja kuvaamista. En edes tiedä tahdonko pingottaa sitä.

Tykkään kovasti Veera Välimäen malleista, tämä on Color Affection. Lankaa meni yhteensä 287 g, omista varastoista. Ruskean värjäsin punasipulilla, sitä meni yli vyyhti, onneksi löysin pienen jämän melkein saman väristä lisäksi. Kellervän värjäsin pietaryrtillä, sitä jäi. Punaisenlila on Puffalankaa (vai Hopeasäiettä, voi mun muistiani?!) ja se meni tasan, alle metri oli lankaa päättelykerroksen jälkeen.



Kuvat on ottanut Kuopus uudella järkkärillään.


Puikko oli 4 mm pyörö.



En vaihtanut kuvaukseen sopivampia vaatteita. Tarkkasilmäiset huomaavat, että olen todella nyt ruvennut käyttämään myös sinistä, kirpparilta löysin kuteita.



Kameran muistikortilta löytyi myös huiviin väreiltään sopiva luontokuva (Kuopuksen).



Hävitetyssä kirjoituksessa oli myös huhtikuun grammat. Jaaha. Salapoliisintyötä pukkaa, mitähän siinä oli...

Valmiita ei ainakaan ollut kuin I'll walk my way -sukat (aakkoshaasteen I) ja tämä huivi. Yhteensä siis 357 g, vain. Kiirettä oli kyllä muussa elämässä, tautia ja murheita, ei siinä paljoa neulottu.

Langanosto? Ticoticot oli huhtikuussa? Värjättäväksi 500 g, saatu posh yarn 100 g, kirpparilta Tofutsies 100g. Kai?  +700g.

Toukokuussa ei ole vielä valmistunut mitään. Tein Jänikset maailmankartalle -sukkia jämälankaprojektina, hyvänmielensukkina, aakkoshaasteen J:nä. Liian pienet. Meni purkuun. Nyt langat kietoutuu puikoilla ihan tavallisiksi jämäraitasukiksi. Lisäksi olen ostanut 400 g lankaa josta on tulossa villapaita, mulle itselleni, sininen. Perästä kuuluu. (Jos kuuluu.)

Nyt jännätään jääkö postaus näkyviin. Huh.


ps. Hiustenleikkuu oli eilen, näiden kuvien jälkeen. Vähän on siistimmät nyt.

Nyt on sellainen haaste, johon ihan ehdottomasti haluan mukaan ja toivon, että moni muukin innostuu. Sairaalahoidossa oleville psykiatrisesti sairaille nuorille ilahduttavia, värikkäitä sukkia! Täältä löytyy. Levittäkää sanaa ja neulokaa! Itse mainostan tätä Ravelryn Kahelien kautta, täällä ja Facebookissa.

Inspiraatioksi muutamia vanhoja sukkakuvia satunnaisesti valikoiden:



Nyt on muuten puikoilla muutaman haasteen yhteisponnistus, joka kävisi tähänkin. Jämälankakuu, varastoneulontaKAL ja aakkoshaaste: Jänikset maailman kartalle kirjavasukat.

Olen sairaan ja terveen välimaastossa. Huomenna on työterveyslääkäri, takana kolme ja puoli viikkoa sairaslomaa. Noin viikon olen jaksanut olla enemmän jalkeilla ja olen puuhannut jos jonkinmoista. Oli kuoroleiri ja eilen konserttikin. Sain tänään vihdoin soitettua tärkeän puhelun. Sain hommattua synttärilahjat meidän kahdelle nuoremmalle, joilla oli synttärit viime viikolla ja järjestettyä Kuopuksen synttäri"juhlat" eli maksoin ja kuskasin keilailua ja burgerit. (Kotia en jaksa suoria sellaiseksi, että tänne päästäisi Äitiä vieraampia ihmisiä.) Saas nähdä mitä lääkäri on mieltä, olisinko palaamassa töihin. Vähän ahdistaa, pomo sanoi, että älä yhtään huoli, työsi on tärkeää, otamme sijaisen nyt jos sairasloma jatkuu, mutta vuokratyöhön, niin että lähtee sitten pois kun minä palaan. Työpaikkani on turvattu. Tuntuu tosi kummalliselta jos siellä joku vieras puuhailisi mun juttuja...

Rahaa on polteltu viime aikoina. Puolison kanssa on varattu lennot, auto ja majoitus Italian/Slovenian matkaa varten kesäksi. Keskilapselle menin ostamaan MacBook Prota, ja ohohups ostin samanlaisen itsellenikin. Tänään autoin Kuopusta ostamaan (enimmäkseen hänen rahoillaan) digijärkkärin. 

Tämän jälkeen pienet lankaostokset on ihan siedettäviä. Ihan 13 egeä on mennyt yhteensä kun ostin viisi kerää vaaleata Ticoticoa värjäämistä varten Citymarketin poistokorista ja kirpparilta yhden Tofutsien.



Arpaonnikin on ollut taas suotuisa. Kahelissa arvonnassa sain herrrrrkullista Poshin huivilankaa ja Kardemumman talosta upeat, siis tosiupeat lapaset.







Nyt pitää mennä koiran kanssa iltalenkille. Vähän oli hätäinen postaus, mutta pian lisää, toivoisin pääseväni esittelemään huiviakin lähiaikoina. Viimeiset kerrokset vain ovat niiiiiiin pitkät.

Olen edennyt aakkoshaasteessa I-kirjaimeen. Sukat Keskilapselle, koko 39-40.



Langan sain arpajaisvoiton osana Lilan luomukset -blogista. Sitä meni 70 g. Puikot oli 2,25 mm tavalliset sukkapuikot. Tein vuoron perään sukkia, pätkän kumpaankin. Kerrokset meni tasan, väriraidat ei ihan.



Malli on I'll walk my way. Aivan mukavat palmikot, tarkasti kirjoitettu ohje. Kivat, vaikka tietysti taas on sanottava, että palmikot hukkuu vähän liian kirjavaan lankaan. Tekijän (ihan minun itteni) virhe yhdistää tämä lanka ja tämä malli, vaikka musta tuo toimii muuten hyvin, mutta tuo "pilkullinen" osuus häiritsee palmikkoa.



Tykkään olla mukana yhteisprojekteissa ja kaikenlaisissa tempauksissa. Nyt siis Kaheleiden varastoneulontaKALissa ja aakoshaasteKALissa. Ensi maanantaina alkaa kesäkuun alkuun asti Jämälankahaaste, siihenkin menen mukaan suunnitellen ehkä kahta hyväntekeväisyyshommaa samalla; etiopialaisnuttuja ja Jorvin sairaalan vauvamyssyjä. (Kaikkeen ei nyt jaksa linkitellä, sori.) Nää tulee tässä pakkoneuloosin ohessa kaikki, ei niihin tarvitse erikseen panostaa.

Taidan tutkia vähän ohjevarastojani ja kirjojani. Mikähän olisi J-neule?

Vointi: Babysteps. Ylöspäin tulossa. Väsynyt mutta ei niin järkyttävästi enää. Surullinen mutta en niin hermostuneen pelokas. Huomenna olisi lääkäri.

Ensimmäiseksi se kaikkein tärkein: Kiitos kommentoijille! Ihania ovat ihmiset.

Tässä on ollut tällaista luovaa taukoa. Olen ajatellut blogin kirjoittamista, mutta voimat ovat vähäiset.

Terveys-/sairausasiat lyhyesti: Jos sairastaisin yksin, kestäisin paremmin. Eräät läheisenikin sairastavat, siksikin oma psyykkinen kunto romahti. Olen taas sairaslomalla, kaksi viikkoa näin alkuun, pääsin aika nääntyneeseen tilaan ennen kuin hain sairaslomaa. Harmittaa, mutta voimaton olo. En ole noin viikkoon edes neulonut, tietokoneen avaan noin joka toinen päivä, tänään luen blogeja joissa päiväys 3.4. Tänään on sen verran reipas olo, että tahdon kirjoittaa ja ehkä neulonkin vähän. Muuten olen maannut sängyssä ja kerran päivässä pakottautunut koiralenkille (kun lääkäri kehotti). Pari kirjaa sain luettua, mutta älkää kysykö henkilöiden nimiä tai juonta, en luultavasti muista. Juttelen paljon ihmisten kanssa (varsinkin puhelimessa), mutta jälkeenpäin on vaikea muistaa mitä.

Käsityöt. Maaliskuussa valmistui huivi ja lapaset. Huivin pingotusta piti miettiä pari viikkoa, sitten oli kameran laturi hukassa, sitten en saanut Firefoxilla ladattua kuvia Vuodatukseen... Tänään välähti, että kokeilen Explorerilla, ja onnistui. Jälkijättöistä kerrontaa siis.



Innostuin Ravelryn kautta muiden mukana Daybreakin ohjeesta. Tätä huivimallia on neulottu todella paljon. Ohjeessa käytetään kahta väriä, mulla oli noita kirkkaita vain 50 g kumpaakin, niin tein sitten kolmivärisenä.




Lankana mulla on Novitan Florica. Puikot 3,5 mm.



Moni oli saanut koossa M aika ison huivin, joten tein sen. Tämä on kuitenkin mielestäni turhan pieni, enkä kamalasti tykkää muutenkaan. Tulipahan tehdyksi.



145 g, josta: 36 g oranssia, 38 g keltaista ja 71 g mustaa. (varastolankoja)

Toinen maaliskuussa valmistunut työ ei vienyt kuin kaksi päivää. Novitan Nallea ja Gjestalin Maijaa. Pöllönkuva virkkausohjeesta, muuten oma sävellys. 76 g yhteensä. (varastolankoja)



Kuopus on näitä käyttänytkin, nyt kun tuli takatalvi. Livenä kuvio näkyy paremmin kuin kuvissa.



48 silmukkaa, puikot 3 mm. Ihan kivat.



Käytin varastolankoja, mutta yhtenä päivänä halusin piristää itseäni ja kun Asarum halusi myydä omaa varastoaan hankkiakseen matkarahaa, ostin ha-la-val-la itseäni houkuttavat langat.



Tässäpä siis maaliskuun saldo:

Maaliskuussa valmistunut 221 g (josta varasto-KAL 221 g)
Daybreak 145 g
Pöllähtäneet lapaset 76 g
 
Maaliskuun lankaliikenne +353 g
Violetti lanka Asarumilta 104 g
Baby Silk Asarumilta 147 g
Cascade 220 SW Asarumilta 102 g

Kuvasin myös keskenäisiä töitä, ihan vain jotta saisin tartuttua niihin reippaammin.

Maaliskuussa neuloin paljon toista hurjan suosituksi tullutta huivimallia. Color affection.



Tästä huivista tulee kiva ja sen otan omaan käyttöön!

Nämä komiat lapaset meinaavat jäädä unohduksiin, mutta nyt kun ne otin esiin ja kuvasin, houkuttaa taas puikotella näitäkin. Vaativat vaan sellaista keskittymistä, etten taida nyt kyetä.



Huivilangat on varastolankaa, mutta lapaslangat on uudempaa hankintaa. Inspiraation vuoksi kuva langoista, jotka alkuvuodesta hankin ja joista osa lapaspuikoilla.



Työ, jota olen huhtikuun alussa tehnyt, jonka luulin parin päivän pikasukkailuksi on aakkoshaastesukat I'll walk my way. Tulossa Keskilapselle, jos nirsona huolii.



Kaivoin esiin myös todella ufoutumisvaarassa olevan pitsihuivin, en vain uskalla tätä "hautajaishuiviksi" mieltämääni tekelettä neuloa. Pelottaa, että joku kuolee.



Hahaa, sain kirjoitettua blogiin! Siirsin myös kuvia! Päivitin saldot! Hihhei. Nyt kun vielä jaksaisi koiran kanssa ulos hienoon auringonpaisteeseen ja saisi edes hetkeksi neuleen käteen, olisi voittajaolo.

Oikeasti. Voimat on sen kokoiset, että eilen onnittelin itseäni suuresti, kun jaksoin tehdä makaroonilaatikot. (Normaalin - ja vegaanin Kuopusta varten.) Surullisuus on sellaista vaimeaa kalvamista, pala kurkussa. En itke. Paitsi kun Esikoisen luokkatoverilla oli hieno soolosellokonsertti (steinerkoulun päättötyö), sain musiikin avulla muutaman kyyneleen vuodatetuksi. Harrastuksissa olen käynyt, mutta parin tunnin kuorosessio otti voimille, teki mieli käydä maate lattialle välillä. Ensi viikonloppuna on kuoroleiri, toivottavasti jaksan osallistua.

Pelkään, että blogini unohdetaan ja minut nakataan nurkkaan pölyttymään.

Itse olen odotellut että saan valmiit käsityöt (huivi ja lapaset) viimeisteltyä ja kuvattua ja sitten vasta kirjoitan blogiin. Siispä olen ollut hiljaa. Kauan.

En jaksa.

Olen masentunut. Elämä on hutkinut. Terapeutti on parin viikon lomalla.

Välillä pidän hetken neulepuikkoja käsissä, välillä en jaksa sitäkään. Töissä ja harrastuksissa käyn, muuten makailen.

Pääasialliset kuulumisen ja syy alamäkeen on muissa läheisissä ihmisissä, joten en voi julkisesti kertoa. Sanonpa vain että surettaa ja huolettaa, mutta tästä selvitään ja hoitoa on saatavilla.

Kaheleissa (nettikeskusteluporukka) olen kertonut missä mennään. Olen saanut haleja ja piristykseksi neuleohjeita lahjana. Livepuolella L-ystävä lupasi ulkoiluttaa mua ja koiraa viikonloppuna. Yritän pysyä kiireisenä, harrastuksissa ja muualla. Pysähtyminen tekee kipeää.

Helposti ahdistuvat: etsikää muuta luettavaa, pirteämpiä blogeja. Ystävät ja pitkämieliset: tervetuloa uudelleen kun joskus jaksan kertoa mitä kuuluu.

ps Arvoin viimeksi valmistuneet ruskeat sukat ja sen Hichhiker-huivin Kaheleiden kesken. Ne on siis saaneet uudet kodit.

Hienoja neuleita on valmistunut. Hauskoja.

Huldan takki neuloutui puolen vuoden aikana (pitkiäkin taukoja pitäen) muistaakseni nelosen puikoilla.

Olipa paaaaaaljon silmukoita ja nurjat kerrokset ikipitkiä. Leveät on etulipareet...

Hihasilmukat on suurimmasta koosta, muu keskimmäisestä. Ajattelin, että tulee riittävä, ja tulikin. Mulla oli tätä lankaa (Rowan Pure Wool 4 ply, väri Honey) hyvin hillottuna, aikoinaan Karnaluksista ostettuna. Tietysti vain 10 kerää eli puoli kiloa. Onneksi löysin Ravelrystä ihmisen, joka myi mulle yhden kerän ja sain valmiiksi. Sekin kerä kului melkein kokonaan, silti valmis takki oli punnitessa vain 508 g.

Saatan ostaa jonkin huivineulan, niin vois pitää näin suljettuna.

Väri on kiva ja helppokäyttöneule. Olen käyttänyt monta kertaa jo. (Ja viikossa alkaa nyppyyntyä hihoista, mur.)


Horcrux-sukat, fiilis "no tulipahan tehtyä, ei kelpaa edes lapsille, kukahan huolis". Jämälankoja, tulipahan käytetyiksi nekin pikkukerät (tai pienennettyä niitä). Muistaakseni 53 g, Puikot 2,25 mm, koko 40.

Horcruxhan on vissiin Hirnyrkki, että Harry Potter -linjalla taas.


Hitchhiker on yksi neulojapiirien suosikkineuleista, enkä ihmettele. Itse nautin suuresti välillä ainaoikeinneuleista, joissa on jotain jujua.

Omassani mulla on taannoinen värjäykseni eli Socks Inside Out ohuempi värinä Veikko.

Välillä enemmän lätäköitymistä väreissä, välillä vähemmän. En tiedä tykkäänkö minkä verran, värit ei oo mun enkä itselleni tätä aio.

Puikot oli 3,5 mm ja lankaa meni 94 g.

 

****

Helmikuussa valmistunut 893 g (josta varasto-KAL 385 g)

Toka Rikke 61 g

Grün ist die Hoffnung -sukat 54 g

Huovutetut lapaset pyynnöstä 123 g

Horcrux-sukat 53 g

Hitchhiker 94 g

Huldan takki 508 g
 

Helmikuun lankaliikenne  +850 g

Kirjavaa Drops Fabelia 200 g

Mustaa Drops Fabelia 200 g

Paksumpaa Drops Fabelia 200 g

Drops Delghtiä 200 g (tarkista?)

huldantakkilankaa 50 g

Hieman enemmän valmistui kuin mitä taloon lankaa kulkeutui. Ostin Dropsin alelankoja Tapion kaupasta. Hupsheivaan 800 g. (Kirjoneulelapasiin, yhteen huiviin ja yksiin paksuihin sukkiin. Suunnitellusti.) Lisäksi tarvitsin Huldan takkiin yhden lisäkerän lankaa, jonka ostin Ravelry-kontaktin kautta.

************
Nyt on puikoilla ostamiani Fabeleita muodostumassa kirjoneulelapasiksi (pitäis tulla tosi komiat) ja eräs tosisuosittu huivi eli Daybreak. Ne ei valmistu ihan heti, koko ajan on juoksemista sinne sun tänne ja väsyttääkin. Se syö neulonta-aikaa.

Pää? "Tunne outo rinnassani on kuin piano povellani..." Luulin olevani aika terve ja reipas, sitten luisuin taas alamäkeä vähän matkaa - en lähellekään pohjaa onneksi kuitenkaan. Terapian sain aloitettua, jippii sille.

ps. Kardemumman talossa on arvonta.

ps2 Pirtsakampi blogipohja Bluelta täältä

Varoitus taasen: Niille, jotka haluaa lukea vain käsitöistä, tervetuloa joskus toiste.

Tausta ja pohdintaa. Ensimmäisen kerran mulla diagnosoitiin masennus vuonna 2004, jolloin olinkin kuukausia sairaslomalla. Suunnilleen säännöllisesti olen sen jälkeen syönyt vaivaan lääkkeitä, määriä ja laatuja vaihdellen. Itse arvioisin, että ainakin pitkien (noin 9 vuotta, loppuvuodesta 1992-loppukesä 2002) kotiäitivuosien aikana olin pahastikin masentunut, mutta en käynyt lääkärissä enkä siis saanut diagnoosia / hoitoa. Viime vuosina vaiva on ollut "tallella", ilman lääkkeitä en pärjää ja sairaslomia on ollut yksi pidempi (2008) ja useita lyhyempiä. Terapiaa ei ole koskaan tarjottu. Depsin seulaa (lyhyttä suuntaa-antavaa masennustestiä) olen tehnyt aina välillä ns. työkuntoisenakin, ja tulos on aina lievästi tai keskivaikeasti masentunut. Monta kertaa olen lääkärissä saanut itse valita otanko sairaslomaa (oireet olisivat riittäneet) vai menenkö töihin (jonne olen mennyt, koska kuormitustekijöitä usein kotona enemmän kuin töissä).

Tulin siihen tulokseen, että joskus olisi syytä paneutua syihin ja etsiä itselle uusia ajatus- ja käytösmalleja, että tilanne korjaantuisi. Tavoitteena pysyä työkuntoisena ja löytää ilo ja muutkin tunteet uudelleen. Tulla lähimmäisille mukavammaksi ihmiseksi, jotta jaksan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon, että terapia auttaa.

Hakeuduin siis työterveyslääkärille, sain lähetteen psykiatrille. Pari käyntiä, runsaasti testejä, lupaus kirjoittaa B-lausunto, jotta voin terapeutin löydettyäni hakea terapiaan Kela-korvausta. Psykiatrin mielestä en ole kaksisuuntainen, kärsin vain toistuvista masennuksista. (Sitähän minäkin.) Hän arvioi, että tarvitsen ainakin 1-2 vuotta terapiaa, mieluusti voimavarakeskeistä. Heti alkuun on syytä puuttua itsekriittisyyteeni. Nyt olen pariin terapeuttiin ollut yhteydessä ja sopinut molempien luo sellaisen testiajan, koekäynnin, että miten henkilökemiat passaa yhteen jne. Ne on ensi viikolla, ja näillä terapeuteilla sattuu olemaan myös vapaata, että jos valitsen jomman kumman, saan aloittaa heti terapian. Huisia. Aloitan siis tavallaan uuden, aika kalliin, viikottaisen harrastuksen. Pää kuntoon. Pelkkä tietoisuus siitä, että asia etenee, saa mut parempaan kuntoon. En ehkä koskaan parane masennuksesta, mutta voin ehkä lieventää sitä. Saatan tarvita lääkkeitä lopun ikäni, mutta saa nähdä tarvitsenko näitä kaikkia neljää pällilääkettä ikuisesti. Oppisinpa hyväksymään itseni ja olemaan toiminnallisempi.

Kumma juttu on tietysti tämä minulle jo niin tuttu: Lääkäriaika on tulossa, tunnen itseni heti terveeksi... Siis selittelen päässäni, etten kelpaa terapiaan, olen liian terve, en olekaan masentunut, vaan olen teeskennellyt vuosikaudet ja olen oikeasti vain patalaiska ja nyt jään siitä kiinni. Tiedän ajatustasolla, että sairaus tässä puhuu, mutta tunnetasolla menen tähän pyöritykseen mukaan. Huokaus.

Muuta: Huomenna on serkun pukujuhla-häät Vaasassa. Tälläydytään ja mennään juhlimaan. (Aamulla on kampaaja.)  Hotellissa tietysti yötä. Keskilapsi jää koiranvahdiksi, muu perhe menee hienostelemaan.

Käsitöistä: Riippuu vähän milloin tulee lisää lankaa ja kuinka paljon saan autossa neulottua jne, mutta aika pian pitäisi olla valmista esiteltävää: sukat, kaulahuivi, villatakki... Voimakasta startitista on pakkoneuloosin lisäksi, siispä muutakin käsityöhössötystä tulee jahka tässä keritään.

En mä hämmästynyt ole, vain hukkumaisillani aakkoshaasteen H-kirjaimeen. Suunnitelmista siis tahdon kirjoittaa, mutta koska kuvia ei toisilta ilman lupaa saa lainata ja ohjeisiin on vain linkkejä, kuvitan kirjoituksen vanhalla valmistuneella, jonka vasta sain pingotettua ja kuvattua.

LaLa's Simple Shawl, tein vuodenvaihteen tienoilla. 5,5  mm puikot. Lankana varsin tarkoitukseen ostettua Marks & Kattens Fame Trendiä koko kerä ja 12,5 viimeistä kerrosta jämälankakerästä Regia Hand-dye Effectiä. Yhteensä 123 g.



Menee lahjavakkaan eli joskus jollekin. Kiva, helponhelppo rentoutumisneule eikä hassumpi tuloskaan. Siipiväli varmaan yli kaksi metriä.





Siis Hoon kohdalla olen aakkoshaasteessa. En laske mukaan Huovutettuja lapasia, jotka tällä viikolla tein, kun ei niissä ollut ohjettakaan. Enkä laske mukaan Huldan takkia, jota neulon nyt vähän päivittäin, sillä sen aloitin jo elokuussa (voih! onko se ollut kesken näin kauan?) ja aakkoshaaste alkoi paljon myöhemmin.

Ehkä mä jään tähän kirjaimeen pitemmäksi aikaa, kun tuntuu, että (ennemmin tai myöhemmin ainakin) aion tehdä kaikki nämä:
Herrasmiehen Harmaat -sukat (olen suunnitellut neulovani nämä jo pitkään)
Hitchhiker-huivi (ostin ohjeenkin)
Haruni-pitsihuivi (oranssista Wollmeisesta)
Horcrux-sukat (Keskilapselle)
Eikä se ihan hullua olisikaan, jos Hoota tekisin tavallista enemmän, kun siviilinimenikin alkava sillä kirjaimella - sekä etu- että sukunimi, ja vielä firmankin nimi!

Lisäksi innostaa muutkin neuleet. Ostin sydänkuvioisten kämmekkäiden (A Ghrá) ohjeen ja toisaalta on kova kuviolapaskuume, kun menin ostamaan (jo tosin pari vuotta harkittuani) Mostly Mittens -kirjan.

Välikatsaus Kaheliin aakkoshaasteeseen.

A niinkuin Antelope Hat.


B niinkuin Boo the Bat.


C niinkuin Citron.


D niinkuin Diagonal Rib Socks.


E niinkuin Escargot.


F niinkuin Fawkes.


Ja vihdoin jotain uutta:
G niinkuin Grün ist die Hoffnung.



Muoto ja tekojärjestys on uusi ja erilainen. Ensin tehtiin pitsineliö.



Sitten edettiin yhdeltä sivulta kohti varpaita. Tiimalasivarpaat. Paluu jalkapohjaa edestakaisin tehden ja samalla yhdistäen sivupuikoilla olevia silmukoita 1 per krs. Sitten tiimalasikantapää. Vasta varressa suljettua neuletta (itse tein 30 krs sileää ja 16 krs kierrettyä ribbiä).



Ohje ei ollut kovin selkeä ja vaikka tein vain 2,25 mm puikoilla ja jalkani on n. 40-41, sukasta oli tulla liian iso. Purin jo melkein valmiin sukan ja tein ilman ohjeen välikerroksia ennen varvaskavennuksia ja ennen kantapäätä. (Kuvausjalkana sirompi Kuopuksen kapea 40). Näissä lankana 54 g Socks Inside Out ohuempaa, väri Silja. (Siis oma värjäys.) Taidan ottaa omaan käyttöön. Mulla ei ihan näin nilkkasukkaisia villiksiä olekaan.



Näin kulutan vanhoja lankavarastoja. Myös huopuvaa villalankaa (Rellana Naturaa) sain menemään 123 g, kun 8 mm puikoilla hurautin huovutettavat lapaset eräälle joka pyysi. 48 s. Jäi turhan isoiksi yhdessä 40 asteen pesussa, pyöräytän toisenkin kerran koneessa. Kuva ennen huovutusta.



Mulla on viidet lääkkeet, joista neljät päävikaan. Yksi lääke pääsi loppumaan ja valvoin viime yönä melkein koko yön. Ensin makasin kolme tuntia pimeässä ja odotin Nukkumattia, sitten nousin ylös ja pingotin viikkokausia odotelleen huivin (!) ja luin kirjaa. Lopulta nukuin neljästä seiskaan. Täytyy saada uusituksi se resepti...

Koira-asiaa: Käytiin pitkästä aikaa agilitykisassa. Toinen startti meni ihan hulinaksi, toinen oli ihan ok, mutta hylättyjä molemmat. Ehkä tää tästä joskus. Ensi lauantaina uusiksi Jyväskylässä.

Taito-lehti järjestää bloggaajille ja facebookkaajille arvonnan, josta voi voittaa vain järkeviä asioita, kuten

lahjakortit Ilun Handuun (100 euroa),
Titityyhyn (50 euroa),
Villavyyhtiin (50 euroa)
sekä kaksi Taito-lehden vuosikertaa.

*
Arpajaisiin voit osallistua jakamalla tämän ilmoituksen blogissasi tai Facebook-sivuillasi ja ilmoittamalla siitä sitten osoitteeseen: toimitus(at)taito.fi. Yhdestä julkaisusta saat yhden arpalipun ja jos joku mainitsee tilauksen tehdessään lukeneensa tästä kampanjasta blogistasi, saat peräti 10 arpalipuketta! Arvonta on voimassa 2.3. asti.

*

Huipputarjous Sinulle: tutustumisjakso (6kk/3kpl) supersome-hintaan 20 euroa!
 ( norm. 27 E) (http://www.taito.fi/some)

Suomalaisen käsityötaidon puolestapuhuja, 105-vuotias klassikko elää tätä päivää jalat tukevasti juurissa ja tukka tuulessa tuivertaen. Kuusi kertaa vuodessa asiaa käsityön ilmiöistä, tekijöistä ja tekniikoista. Tule mukaan värikkäiden tekijöiden matkaan!