... kevättä, sukkia ja myssyjä.

Ennen myssyilyuutisia äitienpäiväjuttuja. Vain maistiainen:

Muutaman tunnin päästä on äitien juhla. Onnea omalle äidille ja mummulle. Sukat on toivottavasti Kusti polkenut perille Kuopuksen tekemien korttien kera. Askartelu on lapsen eskarin jouluaskarteluista jatkojalostama malli tuikkukynttilän alustoja hyödyntäen.

Sukat on samasta kerästä Austerman Stepiä, siksi tein unisukiksi lyhytvartiset. Onhan Step asteluun liukaskin, ja parhaimmillaan paljaassa jalassa lankaan sotketun aloe veran ja jojobaöljyn ansiosta. Mummun sukissa on 56 s ja tehty 2,5 mm lyhyillä pyöröillä Nancy Bushin Denmark-sukkien (Knitting on the Road) ohjeella. Koko noin 35-36. Muutokset: lyhyempi resori, lyhyempi varsi. Lopussa viimeiset 8 s perinteisesti kuristettu langalla, kun en saanut nätisti silmukoitua. (En jaksanut enää. Olin langan vähyyden takia vähän purkanut ja neulonut kärkeä uudelleen.) Äidin sukissa on lisää prinsessakuosia. Tykkään siitä simona. Ne on kärjestä aloitettu ja lisäksi tiimalasikantapää. 60 s ja samat 2,5 mm pyöröt. Koko noin 37-38. Oli hassua tehdä näin pieniä sukkia, ja pelkään että ovat liian pienet. Onneksi neulos joustaa vähän.

Denmarkeissa oli itselleni uudenlainen kantapää. Aika näppärä ja sievästi kaareutuva.

(Sukat on kuvattu tyylikkäästi auton konepellillä ennen postiin lähtöä ruokiksella - työpaikan kameralla ja pihalla. Tottakai siihen käppäili pari työkaveria (miehiä) paikalle juuri silloin...)

Välipalana esittelen kevään ihanuutta ja sitä, kuinka ihan ilman opastusta ja tavallisella räpsyllä (Canon digital Ixus 55) saa innokas 12-vuotias eli tarkkasilmäinen ja taitava Keskilapsi kelpo kuvia.

Eiks olleetkin hienoja!

Sitten mun viimeisimmät tekeleet. Vauvan myssy on ollut valmiina jo päiviä. Nallea. Puikko 3 mm lyhyt pyörö (= mun uusi pipopyörö).

Kuopukselle oli pakko päästä tekemään tuo virkkaus-neulomis-pipo. Tykkäsi itsekin ja haaveilen josko viitsisin tehdä vielä hanskat samalla väriyhdistelmällä. Lankana on vihreä Nalle ja kolme Nalle Coloria. Raidat muodostin leikkelemistäni langanpätkistä, jotka arvoin pussista. Pujottelin langanpäät neuleen sekaan tehdessäni, systeemin katsoin joskus jostain Kaffe Fassetin kirjasta vuosia sitten, ja hyvä niin. Paitsi että nyt muutamatkin langat yrittää puskea pikku tupsukkeita oikealle puolelle. Isoäidinruutuja on kuusi. Virkkasin yhteen. Virkkuureunasta nostin 112 s ja neuloin ensin sileää, kavennukset on 4 kertaa kerroksella joka kerros. Ne ei ihan miellýtä silmää, mutta en pura, kun tyttö tykkää. Puikkoina sama 3 mm 40 cm Addi-pyörö ja lopussa samanmilliset eebensukkikset. Oli ainakin kivat puikot, jos lanka ei niin hienoa ollutkaan. ja lapset aina valittaa, että pipojen pitäisi olla syvempiä. Nyt on minusta liian syvä, mutta likat tykkää. Äidit ei aina ymmärrä. Pipo on lämpimähkö näille säille, mutta kovasti kelpasi päähän tänään. Mietin laittaisinko ruutureunan alueelle ohuehkon fleecevuorin, niin saisi ihan talvikäyttöpipon. (Mielipiteitä?)

Nyt olen luvannut. (Huoh.) Tehdä. Keskeneräisistä ainakin yhden. Loppuun. Ennen mitään uutta.

Sherborne Abbey on mukavin, mutta vienee aikaani aika kauan. (Mua ahdistaa ne katkenneet langat. Tarviin vahvistusta tehdäkseni sitä eteenpäin. Rohkeutta.) Poncho ei ainakaan innosta, mutta kyllä mä senkin joskus teen. Päätin rykäistä sen jotenkin surullisen Samos-puseron valmiiksi. Aloitin pääsiäisenä, ja olen tehnyt sitä 2 + 2 + 1 päivää, ja jättänyt aina välissä sen unohtumaan muovipussiin. En tiedä miksi se ei innosta, vaikka on maailman nopeinta, 5 mm puikoilla. Ehkä siksi, että Kuopus jo ilmoitti, että ei ollut mieleinen väri. Neulontajälkikin on todella (siis to-del-la) epätasaista ja miehusta liian leveä ja omakehittelemä reunus omituinen ja - ja - ja. Teen kuitenkin. (Älkää muistako masentavia maskottiyritelmää ja ketjusilmukkaoviverhoa. Ne on virkkuita. En tykkää virkata. En oikeasti.)

Eedit: On muuten Project Spectrumia nämä päähineet. Molemmat. Jes. (Ei kauhean vaikeata, kun ehkä 85 prosenttia (arvaus) mun langoista on näitä ajankohtaisia vihreitä ja pinkkejä.)

Eedit, eedit: Oikeasti päässä pyörii uusi virkkausidea. Pitäisi tehdä Ilveksen väreissä (tai edes yhdessä niistä: keltainen, vihreä, musta) verkkopussi jalkapallolle. Keskilapsi kun rupesi yllättäen futaajaksi. Ajattelin laitta karbiinihaan (vaimikäsemmoiesennimion) siihen, niin sen voi kiinnittää vaikka reppuun roikkumaan. Osaisinkohan? Sopivaa lankaa ei muuten ole. Vinkkejä toteutukseen saa antaa.