Olipa sellainen lomamatka, että lapset ei juurikaan tapelleet ja kaikki olivat tyytyväisiä. Isompia kommelluksia ei sattunut. Kaikki meni osapuilleen nappiin, ja loma tuntui LOMALTA. Ihanaa!

Juhannusaattona lennettiin Pirkkala-Bergamo Ryanairilla. Otettiin meidän vuokra-auto. Voin muuten suositella, että löytyi halvin vuokraus tämän linkin kautta. Renault Clio oli lopulta meille viidelle hyvä, matkatavaratkin mahtuivat, kun ei meillä ollut kuin kolme isompaa laukkua ja käsimatkatavarat. Oikein isot kassit kun olisi ollut, ei oltais mahduttu, ja sitten isommalla autolla olisi kapeilla kujilla, vuoristoteillä ja ahtailla parkkiksilla ollut vaikeaa. Ajettiin eka iltana Milanoon, syötiin hyvin ja nukuttiin omituisessa kerrostalohotellissa, Gonzaga Hotellissa, jossa huoneet oli ihan ok. Yleensäkin aika etsiminen, kun tahtoo yhden kahdenhengen ja yhden kolmenhengen huoneet.

Milanossa seuraavana päivänä päätettiin mennä katsomaan Viimeinen ehtoollinen. Hotellissa neuvottiin auto parkkiin ja menemään metrolla, koska paikan päällä ei autoa saisi parkkeerattua. Kuljettiin sitten useamman kerran, kun vuorokauden lippu maksoi vain 3 egeä per sierainpari. Leonardon maalaus jäi kyllä näkemättä! Sepä oli loppuunmyyty sille ja seuraavallekin päivälle! Suunnitelma numero kaksi kehiin: katsomaan Duomoa, tuomiokirkkoa. Sekin lapsista, joka narisi asiasta etukäteen, oli aivan innoissaan lasimaalauksista ja muusta taiteellisuudesta. (Sisälläkin sai kuvata. Kuvat vain on pimeitä.) Duomo on ISO ja kaunis!

Minne todella kannatta mennä on Duomon katto! Sinne mennään erikseen sivustalta ulkoa, maksetaan 5 euroa ja päästään kipuamaan portaita. Ylhäällä pääsee ulos ja yhä ylemmäs. Joka tolppa on koristeltu ja ollaan korkealla.

(Vaaleanpunapaitainenkaan ei kuulu seurueeseen. Yritän valita matkakuvista niitä, joissa perhettä ei paljoa näy, etteivät hermostu bloginpitoon.)

Varsinainen matkakohde oli pikkukaupunki Luino, jonne köröttelimme ja etsimme avaintenluovuttajan la illalla. Saatiin olla seuraavaan la aamuun asti, ja kämppä oli ihan mainio, 3 h ja kk. Keskilapsi nukkui vuodesohvassa, muuten oli kaksi kahden hengen makkaria. Parasta oli keittiö ja iso oma patio, jolla syötiin kaikki aamu-, ilta- ja välipalat ja kolme pasta-ateriaa. Muuten syötiin kylillä, pizzaa, pastaa, kalaa ja muita merenelukoita, lihaakin vaikkei se niin hyvää ollut. Mutta kylläpä paikalliset tomaatit oli makeita ja juustot hyviä, pestoa meni pari purkkia, mausteöljyä useampi pikkupullo ja satoja oliiveja ja paljon hyviä sämpylöitä (ynnä oluet, jääteet ja limsat, jugurtit ja sen semmoiset).

Luino on Lago Maggioren rannalla. Vesi on puhdasta, kirkasta ja kalaisaa (sekä viileää). Rannat oli kivisiä, mutta kyllä me uitiin! Pukukoppeja ei ollut, uimarantojakin vähän ja pieniä. Ei hidastanut meidän tahtia. Lämmintä oli nimittäin joka päivä yli kolmekymmentä astetta, yöllä viileni pariinkymmeneen.

Kämppä oli aika korkealla ja kadut kapeita. Käveltiin silti välillä alas, ettei aina tarvinnut autolla lähteä. Tässä ehkä jo puolivälissä matkaa alas.

Puutarhat oli hienoja, kukat loistokkaita. Hortensiat olivat melkein puiden kokoisia pensaita paikoitelleen ja juuri parhaassa kukassa. Kiva oli katsella. Pihat oli yleensä aidattu, monilla koira, paljon kissojakin. Silti luulisin, että näin vain yhden kulkukoiran, sen joka oleskeli uimarannalla joka päivä. Eläimistä pidettiin huolta, olivat hyvän näköisiä myös. Ravintoloissa ja muuallakin oli todella ystävällinen palvelu. Joskus ei listaa ollut englanniksi, eikä sitä välttämättä puhuttu joka paikassa, mutta saksaa osattiin vähän kaikkialla. Sveitsin rajalle oli kämpältä vain kolme ja puoli kilometria.

Parina päivänä tehtiin retki Sveitsiin. Ensin tiistaina käytiin vuoria ihmettelemässä. Olihan niitä siinä Luinon ympärilläkin, mutta noin sadan kilometrin päässä ajeltiin serpentiiniä Saint Bernardinon huipulle (Vähän yli 2 km korkea.) Siellä oli kirkasvetinen pikkujärvi ja lumilampareita. Kesäkuun lopulla... Heiteltiin lumipalloja ja Keskilapsi kävi bikiineillä selälleen, kun oli polttanut nahkaansa edellisenä päivänä. Vuoren huipulla oli vain 17 astetta, kun muuten oli lämpö 31-34 astetta päivisin. Paluumatkalla mentiin vuoren alta 7-8 km pitkää tunnelia pitkin, muutenkin pikatie varoitteli jatkuvasti 8 % laskuista. Oli siinäkin tiessä serpentiinimutkaa kyllä kun lasketeltiin 'kotia' kohti.

Menomatkalla oltiin myös kahlailtu vuoripurossa, ihmetelty ihania vesiputouksia, kun vesi tuli kooooorkealta alas, ja muuta pientä hämmästelyä. Kannatti aina välillä pysäyttää ja tutkailla maastoa.

Keskiviikkona pysyttiin Luinossa koska paikkakunta on kuuluisa (muistaakseni) joka viikko 1600 vuodesta tai jostain asti pidetyistä markkinoistaan. Kojuja oli ihan mielettömästi, ja mekin tehtiin nuorisolle jotain rättikauppaa. Heikkopäiset eli Kuopus ja minä ostettiin hellehatut, koska pää oli paistumassa ihan kaamealla tavalla. Oli siellä markkinoilla ihan kivaa, mutta tuntui hassulta, että sinne raahautuu kuulemma bussilasteittain ihmisiä aina Hollantia myöten.

Torstaina ihmeteltiin Sveitsin Luganoa, kun se nyt oli siinä, turistin körötysvauhdillakin vain 45 minuutin päässä. Katseltiin järveä, kaupunki ei niin kiinnostanut. Siinä oli iso puisto, kauniskin, nähtiin paljon joutsenia ja muita vesilintuja. Kun siellä puiston rannassa muutkin uivat, mentiin mekin uimaan. Olikin hauska uimapaikka, kun siihen tuli ihan kylmä, kahlausmatala jokipahanen, jonka vesi sekoittui ihan lämpimään järviveteen.

Muotitaloja ja muita olisi voitu kierrellä, mutta ei meidän budjetilla huvittanut, eikä edes lapset pyytäneet. Otettiin rennosti, katseltiin ympärillemme, mutta ei juostu museoissa. Lepäiltiin, syötiin hyvin, lueskeltiin kirjoja, nautittiin lämmöstä, uitiin. Kiva viikko!

Lauantaina luovutettiin asunto, mutta lento kotiin oli vasta sunnuntaiaamuna. Ajeltiin Comoon, jossa oli, kas vain, markkinat. Ei jaksettu enää, käytiin vain kaffilla ja etsittiin uimapaikkaa, olihan siinä viimeinen mahdollisuus päästä Italialaisessa järvessä uimaan. Olikin etsiminen! Lopulta mentiin semmoiseen maksulliseen rantapaikkaan, oli uimakopit, muovituoleja, hoidettua nurmikkoa ja laiturilta pääsi uimaan. Illaksi selvittiin Bergamoon. Mentiin vanhaan kaupunkiin ja parkkeerattiin vahingossa juuri sopivasti kiskobussin (vai mikä semmoinen juna on nimeltään) aseman viereen. Sillä ylös ja tutkimaan vanhoja kujia ja taloja jonkin verran ja kun kaamean pyörimisen jälkeen löydettiin kiva ravintola, vielä syömään.

Yötä oltiin Art&Hotel -nimisessä paikassa vähän Bergamon ulkopuolella. Siitä oli helppo ajaa aamulla koneelle. Oli muuten elämäni hikisin ja tuskaisin tunti jonottaa lähtöselvitykseen, ja saatiin tsekattua muistaakseni 5 minuuttia ennen kuin se sulkeutui. Ryanairhan ei jousta siinä yhtään, jos myöhästyt, et pääse lennolle. 8-10 tiskiä oli auki vierekkäin, eikä mitään määritelty erikseen millekään lennolle, kaikki oli kaikille Rynkyn lennoille. Huh, kun hirvitti ettei ehditä.

Tää toinen lomaviikko on mennyt ihan toipuessa, vaikka tuolla oli tosi rento meininki. On vain väsyttänyt, ja ollaan oltu ihan kotona, nukuttu vääriin kellonaikoihin eli pitkään aamupäivällä ja välillä päikkäritkin. Pesty pyykkiä ja laiskoteltu. Tarvitaan semmoistakin lomaa.

Poikkeuspäivä oli tiistai 1.7. Sain paljon puheluita, tekstareita ja muutaman mukavan vierailijan sekä hemmottelua perheeltä. Täytin 40 v ja samalla tuli täyteen 21 vuotta yhdessä Puolison kanssa. Sain lapsilta hyvän dekkarin ja Puolisolta Italiasta asti piilotellun uuden oranssin nahkaisen käsilaukun! Sukulaiset muistivat kylpyläloma- ja hoitolahjakorteilla. Tämän ikäisen pitää yrittää pitää itsestään huolta.

Kiitos synttärionnittelijoille ja kaikille blogikommentteja jättäneille. (Mielialakin on loman ja lääkkeiden ansioista jo paljon parempi.) Huomenissa käydään maalla...