Mä en jaksaisi mennä edes kotiin. Siellä on vain sotkuista, pölyistä, koirankarvaista ja odottamassa nälkäiset lapset, tiski- ja pyykkivuori sekä ruuanlaitto. Yhhyh. Sitten ei jaksa edes lukea tai neuloa yhtään kun selviää pyykeistä ja ruuista (ja muut varmaan jää taas). Eilenkin puoli tuntia neuloin selälläni maaten. Sen pahan tavan olen nyt Kuopuksellekin opettanut. Monena iltana pötköttelemme isossa sängyssä vierekkäin puikot kädessä. (Ei tule muuten ollenkaan hartiat kipeiksi. Olen oppinut rentoutumaan ja laittamaan tyynyt sopivasti.)

Mystic Watersin kakkosvaihe eteni vain pari riviä ja huomenna jo tulee uutta. Taidan tehdä koko huivin sitten joskus kun jää aikaa... Ehkä.

Viikonloppuna oli pakko tehdä Kuopukselle lapaset. Kuvaa ei voi ottaa, kun ne on jo niin likaiset... Tein myös yhden sukan, aikuisten kokoa. Koiranpaitaa olisin aloittanut, mutta en yhtään tiedä mihin nyt olen sen ohjeeni survonut. Miksi en kirjoittanut sitä koneella puhtaaksi. Voisi edes printata uuden! Tilauspaidoista yksi on tekemättä. (Kyllä se ohje löytyy, nou hätä.) Puolisolle en ole melkein ikinä neulonut mitään (!!), mutta nyt tulee isänpäiväksi Tychus. Puolivälissä on se. Vähänkös helppo malli!

Perästä kuuluu miten menee. Olen puhki, poikki, rättiväsynyt. Puoliso se vain jatkaa reissutöitä, vaikka oli tarjottu töitä lähempää. Joitakuita sitä kysellään kotoa asti, nytkin on kaksi tarjousta, vaikkei ole edes työtön! Duunaria arvostetaan.