Lapset sitten tajusivat ruveta tilaamaan itselleen neuleita. Minä yritin esittää, että sukkatilanne on korjattava, mutta ne nyt ei ketään innosta. Keskilapsi jo kielsi niihin keskeneräisiin 'opettelen neulomaan sukan kärjestä käsin päin' -sukkiin laittamasta edes raitoja. Nyt ne mittailuista huolimatta on terästä liian pitkät ja tulee mulle itselleni tai Esikoiselle. Kai. Kunhan valmistuvat. Vähän on toinen varsi kesken ja kantapäät tekemättä. Niitä tein aivottomana neuleena eli tilanteissa joissa tulee paljon keskeytyksiä, mm. kun uudenvuodenpäivänä pelattiin Monopolia lasten kanssa. Suoran pötkön neulomiselle on siinä paikkansa.

Ajattelin, että yksi isompi työ voi olla rinnalla, kun tekee pikkutöitä. Siis vain kaksi olisi kesken kerralla. Nyt jo siitä lipesin.

Logokokeilutilkun ympärille rupesi muotoutumaan erikoinen Yllätys. Se on viittä vaille valmis. Neuloin (ja vähän virkkasinkin) silloin, kun valvoin yön. Salaisuuden voi paljastaa vasta maaliskuun alussa. (Siis suomeksi sanottuna, lapset tietävät osoitteen tänne nykyisin.)

Keskilapsi löysi Novitan pikkuohjekirjasta, jonka joskus ostin itselleni tueksi ja turvaksi pipokokeiluihin, ohjeen boleroon. Tahtoisi sellaisen. Ohje oli Nalle Colorille, ja sanoin, etten rupea mielelläni laskemaan muutoksia eri langoille, joten neuletiheys saisi osua lähelle. Lankakaupassa käytiin. Nappasimme mukaan Keskilasta miellyttävät ruskeat ja vihreät Fritidsgarnin Smartit. Raidallinen pitäisi saada. Tein illalla koetilkkua, ja kas, silmukkamäärä täsmää ohjeen 3,5 mm puikoilla suoraan. (Kerrokset ei ehkä ihan, mutta suunnilleen, suunnilleen.) Puikoillehan se oli saatava. Siis kolme työtä kesken, mutta kaksi onneksi melkein jo valmiita. Parissa päivässä nyt ainakin.

Kuopus hassulainen ihastui saman lehden sisustushöpöilyyn: ketjusilmukkaoviverhoon. Siis oven yläosaan ohut rima ja siihen solmitaan 2 * ovenkorkeuden mittaisia erivärisiä ketjusilmukkaluiruja. Ajattelin, että on ihan sama mistä langasta sen tekee. Kotoa löytyi yksi kerä punakirjavaa. Toivevärit oli keltainen, punainen ja oranssi, joten pikkukerät jotain sellaisia tarttui mukaan myös. Illalla istui sohvalla kolme tytärtä ja väkersi kieli poskessa ketjua. Kuusivuotiaalle oli vaikeaa, ei osannut pitää lankoja hyvin käsissä. Isot oli unohtaneet miten niitä tehdään, mutta äkkiä palautui. Eiköhän ne verhot porukalla valmistu. Lapset tekee 1-n kpl kukin, ja minä sitten loput. Novitan ohjeita nyt moni muukin haukkuu, nyt minäkin hämmästelen: mokomasta ideasta oli tehty oikein ohje, mutta miksi oli jätetty kesken. Lueteltiin tarvikkeissa myös puuhelmet, mutta sitten ei kuitenkaan ohjeessa puhuta niistä mitään. Ei sillä nyt ole mitään väliä, mutta ärsyttää tuollainen epäloogisuus. Muuten: haluaisin kokeilla helmiä sinne hetaleisiin, mutta eihän niitä puuhelmiä saa melkein mistään! Jäi käymättä eilen Sinooperissa. Sieltä ehkä saisi. Mutta mistäs muualta kun kahdessa nappikaupassa ei ollut, ja Farniahan on lopettanut. Puuhelmiä Tampereelta, kertokaas mistä saa! Tai jos jollain lojuu noihin väreihin sointuvia pallukoita kotona, kaupatkaa mulle kuleksimasta.

Tilauslistalla olisi Esikoiselle kämmekkäät (koulussa sisällä käytettäviksi, palelee kuulemma ranteita eikä pelkät rannetuubit ole kivat) ja vissiin kaikki tahtoisi pitsihuivin. (Kuopus ostatti itselleen ihanan langankin, ja minä repsahdin.) Oma suunnitelma on kuitenkin tehdä ensin yksi kiitosyllärihuivi ystävälle. Kunhan saan sen boleron tehdyksi. Voi kestää kauankin, en ole sellainen neulekone kuin monet bloggaavat hämmästyttävät henkilöt, joiden kuvakertomuksia olen hengästyneenä surffaillut. Suunnittelen myös vielä niitä sukkia. Hahtuvaakin on kaapissa, ja kissapipoa voisin kokeilla ja lapasia tekee mieli. (Jos vaikka tänäkin talvena tulisi vielä pakkasia.)

Too much to do, too little time. Sitäpaitsi töitäkin tarttis tehdä, kai. (Ja kotona pestä edes vessat ja pyykkäillä oikein isommasti.)