Paha ilta. Itkettää. Eihän maailma kaadu vaikka yksi koira on ehkä sairas, mutta minulle se on iso asia.

Pelottaakin. Masennuksen sairastettuaan ihminen voi olla herkkä surumielelle. En osaa rennosti olla normaalin murheellinen. Heti pelottaa että osaanko täältä pois. Vaikka tietäisin toisin, tunnen näin kuin tunnen.

Ja ne pennut jotka eivät koskaan synny, nekin surettavat. Eniten tuo oma Koira tietysti.

Tämmöinen 'surhe' voi olla yhtä aikaa inhimillisen ymmärrettävä ja pieni - ja toisaalta Iso Paha Susi.