Soita sinne ja soita tänne. Sotkuisia asioita ja aina kun tuntuu, että yhdestä päästä selkiintyy, toisesta jo takkuuntuu. Olen viettänyt pitkiä aikoja puhelimessa: perheneuvolan asioita, luokanvalvojaa ja koulupsykologia sekä terveydenhoitajaa. Kirjoittanut kirjeen (opettajalle), kun ei puhelimessa saa kaikkea sanottua. Huhhuh ja hellurei. Ei nyt jaksaisi, ja silti niin huolettaa. Yksityiskohdat olkoon poissa bittitodellisuudesta, mutta huolta pidetään. Ei ole helppoa olla äiti - eikä varmasti lapsikaan.

Sitä tässä vain, että niin se heiluri heiluu. Fiilikset on mulla usein voimakkaat, oli sitten iloa tai surua. Kuluttava tapa elää, mutta siltä suojaa sitten tuo ajoittainen masennus. Lamaannun varmaan osittain suojatakseni itseäni liialta funtsimiselta ja tunteilulta. Näin sanoo kyökkisykilooki tänään. Tällä hetkellähän olen sen masennuksen taas saanut selätettyä, ja sitten sen huomaa heilurifiiliksinä. Ainakin nyt voi taas olla toiminnallinen ja tarmokas näiden 'murujen ja surheiden' kanssa - ja riemujen.

Jopa taas oli sekavasti sanottu. Sanottu silti. Ugh.