Kiitos blogien, joskus tapaa ihmisiä IRL (in real life) ja tutustuu ja vallan ystävystyy! Yksi tällainen "netistä löydetty" on Tarja. Siinäpä kultainen ihminen, jolle on kasautunut huolia vaikka muille jakaa. Mutta mitä tekee hän? Jakaakin iloa ja lämpöä! Taannoin juteltiin, että mulla syntyy vaan ohutsukkaa, ja perheellä olis paksuihin tarve. No, Tarjapa siihen, että hällä syntyy sitä paksumpaa, hänpä tekee meille sukkia! Sentään tokaisin, että hra isojalka eli Puoliso onneksi sai mun tekemät veikkasukat jouluksi (kokoa 47) mutta että meillä muilla on jalka kokoa 40 - kaikilla. Eilen hain postista ihanan lähetyksen, juuri pakkaspäivään sopivan! Neljä jalkaparia saa sievät ja hyvät sukat, joihin on neulottu mukaan ystävyyden lämpö! Meni kaikilla kotona asuvalla kolmella vastaanottajalla heti jalkaan, ja Esikoinen saa omansa heti kun tulee käymään. KIITOS! Lapsetkin kohteliaina muistivat käskeä kiittämään: kiitoskiitoskiitos!

Vasemmalta lukien: mun, Keskilapsen, Kuopuksen ja Esikoisen.

Blogistania, ainakin neuleblogistania on ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta todella ystävällisten ja avuliaiden ihmisten asuttamaa. Toinen henkireikä on Ravelryn Kahelit, joista erään keskusteluporukan (yhteen neuleisiin riippumattoman aiheen ympäriltä) tamperelaiskirjoittajien kanssa on tapaaminen ensi keskiviikkona. Odotan pääseväni livekeskusteluun ja saan nimimerkeille oikeat kasvot. Lämmittää mieltä. (Totuuden  nimessä ihan vähän jänskättääkin, onhan he vieraita ihmisiä. Jos ei ne yhtään tykkää musta?)

Pakkanen paukkaa ja vapaata viikonloppua pukkaa. Neulotuttaa vietävästi, mutta ensin täytyy vähän raivata, jotta täällä olisi kivempi olla.