Kais munkin on uskallettava käyttää tätä uutta ja uudella tavalla hallittavaa Vuodatusta. Melkein pelottaa, heh.

Kuvien siirto? Jaa, kokeillaan.

Mä olen viime ajat neulonut kuin vimmattu. Koti on tasan sen näköinen, etten ole jaksanut tehdä sen eteen mitään. Työttömyys alkoi, työkkäriin voikin aluksi kirjautua netin kautta ja sitten muutaman arkipäivän sisällä raahautua toimistolle. Hyvä uutuus. Eilen olin reipas, kävin työvoima- ja elinkeinotoimistossa niinkuin nimi nykyisin kuuluu ja hoidin apteekkiasiat (87 egee pelkkiin omiin reseptilääkkeisiin) ja hommasin vihdoin Kuopukselle bussikortin. Siihen ne voimat menikin. Tarttis vielä jaksaa yksi päivärahavalitus ja kassaan jotain tulotodistuksia. Sotkua tulee, kun on nuo viimeiset viikot maksettu surkeeta sairauspäivärahaa, joihin mulla on valitus päällä. Eiköhän hidastuta työttömyyspäivärahan saamista sekin proseduuri. Just tällaisia on masentuneen vaikea hoitaa. Laputkin hukassa. Mur.

No neuleasiaa. Pääasiat on menossa, aloitin eilen kallopipoa, ei ollut seiskaveikkaa sopivissa väreissä ja tyhmänänä testasin saako Nallesta minkälaisen. Taaperokokoisen saa kolmosen puikoilla. Pah. Annan joskus jollekin, tulipa malli testattua. We call them Pirates, Novita Nalle ja alareunan vuoritus (!) ohutta jämäsukkalankaa, yht. 54 g.

Sisukset.

Kavennuksissa mulla oli lukihäiriö. Kaavio näytti siltä, että pitää tehdä tuplakavennukset... ja ensin teinkin. Huu keers, ei oo sopivaa kuuppaa tähän pipoon edes...

Tämä oli siis päivän pipo, tikuteltu joka paikasssa! Bussissa, työkkärissä, apteekissa, likkennelaitoksella, lounasbaarissa, toisessa bussissa, kotisohvalla ja sängyssä. Iltasella uudet ostokset (juuh, Novita Luxus Cloud, 149 g eli kolme kerää Anttilan alesta) pääsi puikoille, kun sain kohtauksen: mulla on vihree toppatakki ja mun pipot on kaikki oransseja paitsi se yks sinisen tuulitakin kamuks neulottu valkonen. Vihreä Mariomyssy tulossa ihan itelle, ja jos langasta sais tumput, olis hyvä juttu. (Pitääks ihan oikeesti ostaa neljäs kerä?)

On tässä vauvaneuleitakin tehty. Villapöpät vol 3 on hahtuvaa kaksinkertaisena ja 5,5 mm sukkapuikoilla suihkittu. Hahtuvaa meni 44 g ja koko on 4-6 kg, lahkeet polvimittaiseksi tarkoitettu.


Oranssinruskea hahtuva (toi toinen on sinervän harmaata) kuiskaili pöksyjä väsätessä että nyt ne liinailuvauvan töppöset kans tekoon. Oon niitä blogeissa ja jossain nettikaupassa nähnyt muutamiakin kertoja. Omasta takaraivosta sukantapaista: Sandnesgarnin Sisua 2,75 puikoilla ensin 4 x 12 s, 2o, 2n ja sitten nurjat kaventaen 4 x 9 s, 2o, 1n kunnes jämälanka melkein loppuu. (En ihan jaksanut kaikkea.) Sitten kaksinkertaisella hahtuvalla sukkaosa samoilla 4 x 9 s mutta 5,5, mm puikoilla perinteisen sukan tapaisesti. Teräosa oli ennen huovutusta ihanan hassu ja noin 20 cm pitkä.

Pesu muutaman vaatteen kanssa vajaassa koneellisessa 40 asteen pesussa ja raaka venytys ja muotoilu noin 13 cm teräksi. Söpöt ja varmaan lämpöiset kengänkorvikkeet. Varret joustaa sisähousujen päälle tai voi taittaa kaksinkerroin. Ei pahat, mutta mistä käytettävyyden tietää kun ei ole vauvaa jolle sovittaa.

Onpa rutttuisen näköiset kuvissa. He.

Vauvaneuleet tietysti Kultakälyn ja Pikkuveljen tulevalle pikkuiselle. Nämä kohta-vanhemmat on muuten luvanneet tulla tänä viikonloppuna visiitille, jee!! Saavat viedä töppöset, pöksyjä ja ronsun mennessään.

Viimeisenä näytän pari päivää jo käytössä olleen minikäsityön. Tarvitsin avaimenperän! 2,25 mm sormikaspuikot ja jämäjämäsukkalankaa (Äidin ja Kuopuksen sukista), noin 1 g.

Kuvattu myös kännykän vierellä, näkyy siis valmistuneen 5.1. kello 15.59 tanssistudion takahuoneessa odotellessa Kuopusta tanssimasta.

Nykyisin käytössä.

Vielä jos osais laittaa sivulaatikkoon näitä neulottuja ja ostokset.... opetellaan.

Ai niin: blogilistalla tilaajamäärä oli rikkonut sadan rajan. Kiitos, tervetuloa myös uudet lukijat.