Tiedättehän ihanan puunhengen, Totoron? Animaatiohahmo on hän. Hänestä pidämme ja jo useamman kerran on Kuopus pyytänyt Totoro-pukua. Eräät syntymäpäiväjuhlat vauhdittivat rupeamaan ryhtymistä. Siitäkin huolimatta että ompelukone ja minä ei olla oikein aina ystäviä.

Huopaa ja fleeceä, hikeä ja kyyneleitä, suunnittelua omasta päästä ja lasten vinkkejä. Siitä on meidän Totoro tehty.

Kuvista kiitos K-perheelle. Mukaan juhliin tulee myös pikku-Mei.

Melkoinen urakka mutta kyllä kannatti. Ihania tyttösiä nuo.

Puikoilla menossa hidasta joululahjavalmistusta. Kerran jo nykäisin puikot pois ja painuin ostamaan paksumpaa lankaa. (Aivan oikein: ostin taas lankaa, Novitan Nallea kolme kerää.) Sitten otin alkuperäisen yritelmän uudelleen puikoille ja se saattaa onnistua. Etenee kun pääsen neulomaan salaa. Tahtoisin tämän itsellenikin, toivottavasti saaja pitää.

Julkineuleena tällä hetkellä itselle (!) trilobiittisukat. Puuttuu enää varret.

Ensi maanantaina alkaa työt. Sunnuntaina käyn viemässä Poikakoiran pois. Semmoiset on sävelet.

Kiitos kommenteista. Oli vähän sellainen olo, että olen yksin, vaan en olekaan! Anteeksi kerjääminen. Oikeasti hetken tuntui, ettei blogia lueta. Luetaan. Kiva.