Ei vieläkään käsityöjuttuja. Niitä kaipaavat, tervetuloa loppukuusta tai joskus uudestaan. (On tän kirjotuksen lopussa vähän käsityöjuttuakin, okei okei.)

Olen reippaampi, uudet lääkkeet kai alkavat vaikuttaa. Lääkäri sanoi, että paras lääke nyt olisi työ, mutta kun sitä ei ole. Aloitin sitten yllättäen (kolmatta kertaa!) Tupperware-konsulenttina. Ajattelin, että tää on nyt tällainen harrastus ja kesätyö. Että jos tahdot Pirkanmaan alueella esittelijän luokses, ota yhteyttä niin tuun. Aloitusesittely pidettiin kotona. Vain kolme vierasta, paha aika, kun oli kaikki kevätjuhlat ja muut kiireet ihmisillä. Joka tapauksessa aloitettu on.

Siivosinkin jonkin verran, ja pyykännyt olen, kun Keskilapsen piti saada noin kaikki vähät vaattensa mukaan Prometheus-leirille. Että jotain piristystä masennukseen. Pientä puuhastelua. Ruuanlaitossa on opeteltu vähän uuttakin, kun Kuopus jätti ruokavaliosta lihan pois, ja olen koittanut tutustua soijatuotteisiin.

Muuten elämä on tutulla radallaan. Lapsilla alkoi kesäloma. Vähän on erilaista, kun kotona on väkeä.

***

Toukokuu oli ennätyksellisen vähäneuloksinen.

Toukokuussa valmistunut 96 g

Sweet baby Cap Teukalle 23 g

Steppiraitasukat Äidille 73 g

Toukokuun lankaliikenne -15 g

Esikoinen käyttänyt 'hiuslisäkkeeksi' n. 15 g

****

Siis toukokuussa yksi vauvanhattu ja yhdet sukat! Neuloin vähän tunikan takakappaletta ja melkein yhden miesten sukan, muuten on ollut ihan koskematta puikot mooooonena päivänä. Todella omituista. Lankaa en ostanut yhtään, jotenkin olen vielä tyytyväinen Tallinnan ostoksiin, enkä kaipaa uutta lankaa.

Tänään otin itseäni niskasta, ja koetin purkaa muutaman kerroksen Zetoria. Vielä pitää ottaa selvää millä kerroksella olen ehkä menossa, ja saanko silmukoita mitenkään täsmäämään. Siitä riippuu jatkanko vai puranko koko huivinalun. Vastahan tuo on puoli vuotta tuossa kohta pyörinyt ja kerännyt koirankarvaa. Fufoilutempaus olisi vielä tämän kuun loppuun, voisin tuolle huiville vihdoin tehdä jotain. Nyt huvittaa jo neulominenkin.