Pingotin kuin pingotinkin. Kuvattu, valmis, ei enää ufo.

Jatan Zetor. Wetterhofin Sivilla, puikot 5 mm. 111 g. Tätä on neulottu talvella ensimmäiset 40 senttiä, loput nyt kesäkuussa. Liikennepuistossa, illalla sängyssä, takapihalla ja sohvalla ja ties missä. VALMIS! En tiedä kuka tuon joskus saa. Mulla jo on vihreitä huiveja.

Pingotus ei menny niinku oppikirjoissa, mutta olkoon.

Mua on sukkaneulotuttanut viime päivinä. Uusi Ullahan ilmestyi, ja printtasin siitä heti Polkuja. Sen aloitin toissailtana. Toinen sukka on kohta kantapäässä, vaikka on tässä käyty uimarannalla ja kokkailtu ja touhuttu muutakin.

Kaunisraitaiset sukat oli purku-uhan alla, mutta saatan vielä tehdä valmiiksi.

Kolmas puikoilla oleva työ on se räsymattomekko, tunikaksikin tituleeraamani, jota teen dropsin alpacasta. Tykkään, mutta hidasta on aikaoikeinneule. Tässä vaihekuva isohkon tuolin selkänojalta. Takakappale ei ole vielä kainaloissa. Iso tulee. Koko L.

En saanut säädettyä värisävyjä. Kahta oranssia, kirjavaista vihreää ja rusehtavanharmaata. Muturaidoitusta.

Vielä teille vähän väriä, kun kamerasta löytyi lasten kuvaamana kesäkukkiamme. Niillä toivottelen kaikille hyvää Juhannusta ja keskikesää. Itse pyöräytän täytekakun, ja käymme onnittelemassa Appea, joka täyttää tänään 89 v.