Käsityöt on kummallisessa vaiheessa. Ei valmistu sukkapari, vaikka on hauskaa ja kaunista ja puolitoista sukkaa valmiina. Ei valmistu etiopialaisnuttu, vaikka olalta puuttuu vain nelisen senttiä (eli valmistuisi yhden telkkaohjelman aikana, noin suunnilleen, jos neuloisin). Ei valmistu pitsihuivi, kun kerää vain pölyä. Mikä edistyy on varjokisassa olympianeule. En siis ilmottautunut mukaan, mutta kisojen ajan olen tehnyt ihanista silke-tweedeistäni neuletakkia. Tai siis sen miehustaosan alaosaa. Hitaasti mutta varmasti edistyy, ei kyllä tule valmistumaan kisojen aikana, mutta saa niistä kiritystä. Minähän en juuri koskaan katso urheilua telkasta, se on Puolison hommaa. Nyt pidänkin hänelle seuraa, oleskelen samassa huoneessa usein neulomassa. Tapa seurustella tämäkin. Sopii meille, joilla 23. yhteinen vuosi menossa. (Voi meitä vanhoja.)

Muuten olen nukkunut päiväunia ja katsellut dvd-sarjoja ja leffoja. Tänään aloitin taas alusta Potterit. Sit vois kattoo Pirats of the Caribianit ja sit sormustenherrat. Pakoa katsoin kaks tuotantokautta, kolmas on ostettuna. Vitsit kuinka mukavaa. Siinä ne neuleetkin vois edistyä, mutta siis olen jämähtänyt neuletakkiin. (Puikot on 3, 75, tiheys 20 s / 10 cm, koko aika hitsin iso, joten menee aikaa.)

Tarviipa tästä vääntäytyä koiria lenkittämään. Poikakoira tökkii kuonolla, vaikee kirjottaa. MORO!