Kurjaa kun ei kamera ole kotona. Norjassa kyllä hyvä sää, sieltä varmaan on tärkeämpi saada kuvatuksia kuin äidin käsitöistä.

Olen neulonut: February Baby Sweater ja pieni kaulalle sidottava Revontuli valmistuivat molemmat sunnuntaina. No, ehkä huivi on ehditty pingottamaan ennen kuin kamera on saatavilla taas.

Sitten hankinnat, joihin ei ollut varaa, mutta olivat hintansa väärtit. Huippuihania, onneksi niistä on myyjillään kuvia.

Villapata kiehuu -blogissa on mielettömän tyylikkäitä ompeluksia ja muita väkerryksiä. Mulla on nyt uusi lompakko. Tämän postauksen keltakukkainen eli vaaleampi lompsa. Timangia on se. Onnellisuutta omistaa kaunis lompakko. (Etkö klikannut, no hyvä ihminen klikkaa ja katso itse!)

Toinen ja kolmas aah ja ooh on Ilun lankaa. Siis kaikki jotka lukee Ilua ja tuntee vähänkään mua, tiesi että keväällä iskee keltaisempi oranssi lujaa kuin nyrkki. Ostin tämän postauksen perusteella pehmoista merinosukkalankaa (nylonvahvisteista) ja ohuenohutta ja maailman pehmeintä alpakka-silkki-huivilankaa. O Soleil Soleil!! Aurinko nyt paistakoon, oi, oi!! (Surkeutta jos ette tonne klikanneet, hopihopi.) Näistä tulee juhlavia hepeniä. Aaahhhh..

Hullulla on halvahkot huvit. Hulluus kyllä maksaa. Kävin yksityisesti entisellä työterveyspsykiatrillani. Käski tekemään päätöksen suuntaan tai toiseen, nyt kun olen koeajalla. Haluanko pärjäämisen kokemusta, pärjäänkö, vai haluanko suojata elämääni ja perheeni elämää jäämällä töistä pois. Onko tää työ mulle oikea ratkaisu. Nyt mä mietin. Tosiaan, mullahan ON koeaika. Tiedättekö, tuleeko karenssi jos jää koeajalla kotiin? Huomasin vasta lääkärillä miten pahasti taas on, olen väsynyt, ärtyinen tai vetäytyvä. En taaskaan jaksa tehdä kotitöitä, vaikka tammikuussa jo oli 'valoisampaa'. Lisättiin lääkeannoksetkin ylärajoille, taas kerran tujummiksi.

Tänään ei ole paha ilta, ei saa olla. Menen Puolison kanssa leffaan hääpäivän kunniaksi.