Dodii. Kymmenentuhatta uutta työtöntä Suomessa kahdessa viikossa. Ajattelin, että ei todella hätäpäivää päättää onko sairaslomalla vai työtön, kun ei voi vahingossakaan päästä töihin. (Lue: joutua?) Senku aamupäivät syleksii kattoon ja iltapäivät väistelee. (Lue: neuloo maanisesti.) Ei ne kotoa tuu hakemaan, työkkärissäkin vaan nyökyttelivät että etsiskele omatoimisesti, ei me sua ainakaan kursseille pakoteta, sen verran tuoreet koulutkin. (Lue: sihteerin ammattitutkinto 2006, muu - matkailuvirkailijakoulutus ja lukio vuosina nakki ja muusi.)

Sitten mä seisoin eilen postiasiamiesjonossa kaupassa. Tiskillä joku jaarittaa ja jänkkää jostain kadonneesta paketista ja pitääkö kaikki kirjata. Mun perässä on ostoskärryllistä laatikoita postittamassa puolituttu mies. Kerran kavereiden kyläjuhlissa tavattu ja juteltu, vähän aikaa kävi samassa kuorossa mun kans. Kysymään muistaako mut. Mitä kuuluu? Työttömänä? Millä alalla ollut töissä? Jaa, meille tarttis toimistosihteeriä, tuutko haastateleltavaks tarkemmin huomenissa, palkka xx... Pari minuuttia ja pöllämystyneenä kotiin.

Olin tänään juttelemassa puolitoista tuntia. Sain palkkaneuvottelut käyntiin, palkkaa saisin xx + 200 e, vain 100 e vähemmän kuin edellisissä töissä. Työpaikkana keskusta, voisin luopua ylimääräisestä autosta kun ei tarvitse enää ajaa 25 km suuntaansa. Töitä olis normi päivätyö, alkais helmikuun alusta. Päätös huomiseksi!?!?! Auts! Mitä mä nyt teen???????? Oonkohan mä työkuntoinenkaan? Olen kyllä ollut nyt kuukauden jo toiminnallisempi, siivonnut vähän kerran viikossa, leiponutkin pari kertaa, käynyt kaupassa ja laittanut välillä ruokaa, tiskannut ja pyykännyt vähän eli normaalin verran. Uusi työ on kuitenkin aina raskasta ja stressaavaa pääkopalle. Kuukausi sitten psykiatri sanoi, että älä pidä kiirettä uuden työn kanssa. Nyt en voi hepun kans jutella. Sovittiin, että tulen yksityispotilaana noin kerran kuussa, mutta tällä viikolla lekuri on lomalla!

Pää höyryää.

Työkavereita olis markkinointipäällikkö, joka yritetään sihteeri palkkaamalla saada enimmäkseen pysymään toimistolta pois, ja toinen työntekijä, joka olis kai niinku toimistopäällikkö. Hänen työtaakaansa vähennetään tällä sihteeripalkkauksella erityisesti. Työtehtävät olis sellasen tapaisia kuin oon tehny, tyypit mukavia, myyntituote hyvä, ite ei tarttis tehdä myyntityötä, mutta pakkailla lähetettäviä välitöinä. Molemmat työkaverit vaikutti sopivilta mun ihmismakuun, vähän hörhöjä mutta tolkuissaan.

MITÄ MÄ TEEN? Oikeestaan tekis mieli töihin. Hyvä mieli siitä, että 'kelpaa'. Aikaisempia töitä oon saanu hakee kuukausi- tai vuosikaupalla, lähettää useamman kymmentä hakua, haastatteluissa (toistakymmentä viimeksikin) aina kysynyt, paljonko on ollut hakijoita. Ollut muuten 130 - yli 500 eli semmoisia on kilpailijamäärät toimistotöihin.

(Käsitöistä ilosanomaa erikseen.)