Tämän aamun räntäsateeseen oli Keskilapselle uudet lapaset tarjolla.

Kuvassa piti näkyä kuinka maassa on vähän räntää nurmikon päällä. Valitettavasti lapasista saa tolkkua paremmin tästä.

Seitsemän veljeksen neliraitaa, jonka sain kevään SNY-paketista. (KIITOS!) 3,5 mm puikot. Alussa kaksi kerrosta ainaoikein edestakaisin ja sitten sukkapuikkomuotoon ja 11 s puikolla neulottu kuten Hepsin 'jaywalkerit'. Lapaosassa tytön kapoisiin käsiin vain 7 s puikolla, oli vähän turhankin kapea, mutta mahtuu. Peukalossa toteutin en-valitettavasti-muista-kenen-blogista nappaamani idean tehdä peukku kesken neulomisen. Oli hyvä systeemi! Tulee väkisin tehtyä se peukalo, eikä jää ufoutumaan!

(Kuva on ensimmäisestä yrityksestä, jossa koitin laittaa siksakneuletta myös kämmenselkään. Purkuun meni ranteeseen saakka, mutta peukku on tehty samalla tavalla lopulliseen versioon.)

Vihdoinkin olen sinut tuon peukalokiilan neulomisen kanssa. Eihän tämä lapasten neulominen niin kamalaa olekaan. Mulle kävi nyt näin: Sukkasatoon ilmottautuminen vähensi mun sukkaneulontaa, mutta lapasia on melkein kahdet valmiit, yhdet ihan vähän keskeneräiset ja yksi pari hyvässä vauhdissa. Hassua.

Missähän se menee se ensilumi-innostuksen ikäraja. Jossain se on 7 ja 14 v välissä. Tänä aamuna oli mulla aamupalaseurana sen ikäiset. Esikoinen nurkui ja selvästi tunsi tuskaa kastumisen ajatuksestakin. Itse mietin melkein tuskaisena millaista on ajaa illalla viemään lapset Jyväskylään - kesärenkaat alla tottakai. Kuopus hihkui ja vaahtosi: ihanaa, kyllä tuosta ihan pikkiriikkisen lumiukon voi tehdä, ihanaa, olisko ihan hassua laittaa jo talvikengät?, ihanaa, tuolla nurmikolla on kokonaan valkoista, ihanaa (jne)

Loppukevennyksenä erään illan Pelkokerroin-päivällisen mato- ja toukkaosuus. Päälle vielä punaista kuoriaisverisössöä.

(Mustaa spagettia. Soosi oli tomaatti-sipuli-tonnikalaa. Halpaa ja herkullista.)