Lauantai-iltana on parinkymmenen vuoden takaisen biletyskaverin (joka on pitemmältäkin ajalta Puolison lentopalloystävä) nelikymppiset. Niin se aika rientää ja ollaan keski-ikäisiä, vastuullisia ja perheellisiä.

Kun tuttavuutemme alkoi kuitenkin villeinä nuoren aikuisen vuosina, tein vietäväksi viinijussin. (Jämälangoista tottakai. En olisi ryhtynyt, jos mokoman takia olisi pitänyt lankaostoksille ruveta.) Kuva toivottavasti vilahtaa jossain vaiheessa. Puoliso sanoi, että ei sellaista kehtaa eikä mitään pulloakaan viedä. Neuvotellaan... Kutsussa luki 'ei lahjoja', mutta minusta viinipullo ja -jussi ovatkin tässä tapauksessa lähinnä kuin kortti, ei lahja ollenkaan. (Vaikea selittää, mutta jouluna pitäisin niitä lahjana. Hm.)

Messumatkan junaosuudet melkein riittivät Lehmus-huivin valmiiksi saattamiseen. Päättelykerroksen (äböyt 300 silmukkaa) tein kotona. Valmis! En ymmärrä, miten joku voi tehdä tuollaisen muutamassa illassa. Toki tein sitä itse aina muutaman päivän rykäyksinä ja parin viikon tauot väliin, mutta hyvä kun nytkään valmistui. Aloitin huivin jo kesäkuussa. Se kuvataan kunhan kokeilen tapahtuuko puuvillalangalle kastelussa ja pingotuksessa juuri mitään. Tein siis Novitan Virkkauslangasta ja muistaakseni kolmosen puikoilla. Tämä päälle nelikymppisille.

Lostia katsellessa en voinut tehdä Joutsenlampea, jolla alkaa olla melkoinen kiire, mikäli sen aion Bestiksen häihin harteilleni heittää. Tein sitten vaakatilkun. (Hätävara 'pupulankalaatikko', josta saa lankaa apupupuihin tai vaakatilkkuihin on parkissa telkkarinkatselusohvan vierellä.)  Notta aloitettu on syyskuunkin saldon kartuttaminen. Sukkasatoa ei ole vielä korjattavaksi. Vauvan sukissa on vasta varret. (Sitäpaitsi vaihtolapasilla olisi niiden edelle etuajo-oikeus.)

Messut oli asialliset. Oli valmiiksi hyvä mieli, kun olin saanut harrastaa junassa. Sitäpaitsi nipistin reissusta puolisen tuntia itselleni ja kipitin kuin kipitinkin Menitaan. Olin siellä ekaa kertaa ikinä. Näin heti yhden tutunkin: serkun ex-vaimon nykyisen vaimonsa kanssa. Olivat lahjaostoksilla.

Onks mun mopoo näkyny. Karkas vähän käpälästä... (Hei vaan, miinuskymmenenprossaa...!)

Värit on mitä on. Luonnossa kauniita kaikki. Retu-sukkalanka on arkisempi, mutta ei ruma sekään.

Ostin vähän lisää niitä alpakoita, joita mulla jo molemmilta SNY:iltä oli varastossakin. Tavoitteena on joskus kun ei ole kiireitä eli joulun jälkeen (minkäköhän  joulun) tehdä välillä itselle ihanaa. Nyt lankaa on reilusti, ja kuvittelin niitä jo pipona, kaksivärisinä pitkähkövartisina hanskoina ja isona huivina. NAM!

Sitten oikealla näkyy kolme kutittamatonta asustesettiä. Viinin(?)punainen, vaalea harmahtavanruskea (kaunis!) ja hillitty vaaleanpunainen (kuvassa liian kirkas). Et näe settejä? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eli puoliksi suunnitellustakin pitäisi jo vähän erottaa mitä on tulossa. :-)

Nuo ihanohuet 20 g mohairit oli euron kipale, niin otin vaikken tiedä minkälaista (huivia) niistä joskus tekisin. Valkoinen ja vedenvihreä.

Että silkkaa ylimääräistä kulutettavaa plussaa kampanjatilille +890 g. Eikä edes kaduta!! Sitäpaitsi olisin ottanut mustaa Kamenaakin, jos ei olisi ollut lopussa. Tuli mieleen, että sitä voi joskus tarvita itselleen mustan huivin, kun väistämättä on silloin tällöin hautajaisia. Tunnustetaan sekin, että olisin ostanut hulluna sitä Fabelia, jos olisi ollut tarjolla. Olivat tilanneet kuulemma täydet setit, mutta vain ruskeata tuli kilo. Mua ei paljon lämmitä, jos tulee vaikka ensi viikolla lisää. Paitsi että voin kyllä oikeasti neuloa noin vuoden varastoistani ihan kevyesti. Langan ostaminen vain on niin valtavan tyydyttävää. Menenkin tästä silittelemään vähän Alpakkaa!

ps. Jo lauantaina sain yllättävää apua langan vähentämiseen. Esikoinen sanoi, että ystävättärensä kadehtii hänen säärystimiään ja kämmekkäitään. Kehuin kuinka helppoa säärystimet on neuloa itsekin, kun voi tehdä lyhyellä pyöröllä. Esikoinen, joka siis normaalisti inhoaa neulomista, innostui että tekeekin ystävälle joululahjaksi säärystimet, ja käytti mun varastoja lankakauppana. Kauniin yhdistelmän valitsikin, yhden ohuen Rellanan langan ja Novitan Jussia, ja niistä kaksinkertaisena rupesi neulomaan. Kuopuskin haki yhden kerän ketjuvirkkauksiinsa. Apulaisia siis on, mutta mikään tavoite ei sallisi tällaisia ostoksia.