Nääs ilta meni ihan pilalle. Keskilapsi luuli että pyörä on lukossa eikä ole avainta. Kiireellä viemään autolla jalkapalloharkkoihin. Takaisintullessa Kuopuksen kanssa pikakauppaan. Ja siellä, nokka kohti jyrkkää nurmiluiskaa, postin (eikäkö itellan) laatikkoa, jalkakäytävää ja tietä, auton pakki lakkasi toimimasta. Joka kerta kun yritin peruuttaa, auto valui vähän eteenpäin. Hyvä ettei puoli autoa roikkunut rotkon reunan yli. Kuopus oli komennettava itku kurkussa seisomaan kauemmas. Ystävällinen kaupan vartija ja paikalle osunut pakettiautomies avustivat, auto hinattiin niin paljon taaksepäin, että sain ajettua kotiin ja naapurikadulle parkkiin (koska kotipihasta ei pääse peruuttamatta pois). Korjaamo, jossa olen ennen asioinut, ei voi autoa ottaa kuin ensi viikolla. Mies on työmatkalla koko viikon. Hieman harmitti.

Vain pakki puuttuu.

Kotiin tultua Koira karkasi jahtaamaan autoja tielle. Kiinnisaamiseen meni monta tuskallista minuuttia. Pelkäsin, että elukasta tulee pannukakku. (Noin pahasti se on karannut viimeksi vuosi sitten.)

Olin pahalla tuulella koko illan enkä neulonut.

Kun tarvitsee hätäapua, hinausta vaikka, on kiva olla nainen. Voi olla ihan avutonta vaan, ja miehet auttaa ihan auliisti. Korjaamolla asioidessa olisi kiva olla mies (tai kyvykäs nainen), jotta ei tulisi huijatuksi tai kohdelluksi idioottina. Mä osaan ajaa autoa, mutta muuten en niistä mitään ymmärrä. En haluaisi joutua viemään autoa mihinkään...

Leikkimielisellä testillä tsekkasin sukupuolisuuteni. Olen 67 % nainen, 33 % mies. Testin tein täällä. Jassoo.