Olipa kerran pikainen inspiraatio. Taustat: Koiralta loppui vihdoin juoksut ja illalla oli tiedossa kuukauden tauon jälkeen tokoa. Huomenissa alkaisi agilityn alkeiskurssin ekat harkat ja ensi viikonloppuna pääsisi agilityleirille. Näyttelyissäkin käydään silloin tällöin. Ja kaupasta ostettu (melko kallis) namipussi on Koiran itsensä taholta käsin päin järsitty ja raadeltu aikoja sitten siekaleiksi.

Tarvikkeita löytyi, vaikka tosi harvoin nykyisin ompelen.

Pienet palat ulkoilupukukankaiden jämiä (ruttuisia). Vähän kanttinauhaa. Vähän tarranauhaa, kuminauhaa, heijastinta. Kiinnitysklipsu. (Mikä se on nimeltään?) Sakset ja ruosteinen kivi. Eiku ne on painoina, kun ulkona tuuli hitsisti.

Nauhoja ja kiinnittimiä oli talossa viime talvisen Koiran takkiompeluinnostuksen jäljiltä. (Siis minun innostukseni ja ompeluni, Koiran takki. Höh.)

Jämäkankaathan esiintyivät viimeksi lumisuojien ompeluvaiheessa kevättalvella. Alunperin näistä on tehty Esikoiselle ulkoiluvaatetta vuonna 1994. Hyvin marinoitua kangasta!

Tarvittiin vielä vähän perspiraatiota ja ompelukone. Ei tarvittu: mittailua, liikaa suunnittelua, nuppineuloja, isompaa keskittymistä, silitysrautaa.

Mitä siis tuli? Kaksi namupussia jotka on juosten kusten ommeltu. Toimivat kuitenkin. Nätimpi eli punainen oli jo tokotreeneissä testattavana. Mun valtavan läskimahani ympärille laitetaan klipsulla vähän säädettävissä oleva kuminauha ja siihen kiinnitetään 'vyölenkeillä' namipussi. Keskellä takana on vielä yksi pikku lenkura, jos vaikka joskus hankin karbiinihaan, jotta pussin voi laitta farkkupäivänä housun vyönlenkkiin suoraan. Tällaisenaan saa pussin kulkemaan mukana vaikkei olisi taskuja tai vyönlenkkejä vaatteissa.

Tavallista vyölaukkuakin voisi treeneissä käyttää, jos sellaisen omistaisi. Palkkaaminen on oltava Koiralle tosi nopeaa, ja siksi tämä ommeltu malli on leveä ja matala, niin saan nakkisormillani herkkuja esille riittävää vauhtia.

Mä laitan vähän kaikkeen aina heijastimia...

Mä olen usein vähän tuollainen huihaiompelija. Neuletöissä olen mielestäni paljon tarkempi. Nää on aika kamalia, mutta toiminevat. Muutamia virheitäkin on, mutta olkoon nyt pällisteltävinä.

By the way: Tiedän, että täällä lueskelee yksi jos toinenkin parsonisti. Mulla on aika kiva takkikaava. Voi olla että joskus jaksan laittaa tänne ne takkitekeleitten kuvatkin. Ehkä. Joskus.

Verenpainetta alentaakseni olen myös tehnyt kauniimpaakin käsityötä eli neulonut - pikasniikkereitä. Aika on ollut kortilla, kaikkia lapsia on kuskailtu edes takaisin. Eka sniikkeri on vielä keskeneräinen.