Pehmennyksenä edelliseen rauhoittavan puikkoterapian jälkeen aihetta, jonka olen kokonaan unohtanut luvanneeni (itselleni) kirjata silloin tällöin eli lyhyemmin: mistä olen iloinnut tänään.

Nukuin aamulla pitkään.

Kuopus on saanut pihakavereita ja nauttii ulkoilusta.

Puoliso teki tärkeän raivaustoimenpiteen.

Kuopus ja Esikoinen tekivät yhdessä ruuaksi hyvät salaatit ja paistoivat patonkia. Sovussa!

Koiran ja Esikoisen kanssa oli kaunis ja virkistävä puolitoistatuntinen, kun rämmittiin metsässä.

Tein vatsalihasliikkeitä.

Kuopus auttoi pyykinripustuksessa.

Aurinko paistoi langoille, kun istuin sohvassa neulomassa. Villan värit hivelivät silmää. Laukusta tullee kaunis ja itselle mieluinen.

Koira ei vetänyt eikä rähjännyt illan pisulenkillä.

Puoliso lähti jo toista kertaa vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan juoksulenkille Koiran kanssa.

Söin vain yhden palan ihanaa appelsiini-tummaasuklaata ja silti lähti suklaanhimo. Kiitokset Esikoiselle tuliaisista!

Luin muutamia oikein kivoja blogeja.

Hei: Kyllä tämä tästä! Elossa ja melko terveenähän tässä ollaan! Ilojakin vaikka kuinka!

(Käsityöasioitakin voisi kertoilla jonakin pääsiäispyhänä vaikka. Huomenna taidan ostaa itselleni lenkkarit ja tehdä vapaaehtoistyönä lupaamani jättiläisurakan - tai ison osan siitä - koska sen tekemättömyys kalvaa omatuntoa ja olotilaa ihan vietävästi. Valitus SEIS nyt heti... ennenkuin kunnolla oikein pääsee vauhtiin.)