Ei nyt ehkä surma, mutta valmistumisen hidaste on uuden langan saapuminen. Tilasin Kurkkupenkistä lankaa torstaina aamuyöllä (!) ja maanantaina hain paketin postista. Nopeita nuo britit!

Muistutus itselle: Tämä EI nopeuta kerimistä, ei ollenkaan, tuloksena on AINA lankasotku ja solmujen selvittely on hidasta! "Mä ihan nopeesti vaan kerin tän yhden vyyhdin yksin, ei tässä mitään apukäsiä tai tuolin selkänojia tarvita..."

Ilun ohjeella aloitin Sherborne Abbeyn eilen. (Vaati kolme yritystä saada eka kerros oikein menemään. Pientä tulkintavaikeutta ohjeessa.) On ihan nysä aloitus vasta. Lankana Rowanspun DK on ihanan tuntuista. Täyttä villaa, pieniä möykkyjä seassa, pehmeää! Sopii mun käsialalla neulottavaksi kolmosen puikoilla, ja mulla on uusi Addin kolmosen pyörö. Onnea on hyvät välineet ja materiaalit. Tällä nutulla ei ole kiire valmistua. Värikin on kaunis. Teen tän vaikka hermot ja kaikki menisi kuinka. Tahdon tuollaisen ja itsetehtynä!

(Toinen tilaamani väri Mist oli pettymys. Nettikuvistahan ei saa mitään tolkkua. Kuvittelin, että siinäkin olisi möykyt jotain 'väriä'. Että lanka olisi helmenharmaata tai sinertävää. Ei ole. Langan väri on kuin tylsä sukkalankaharmaa. Pyh. Pehmeätä on toki tuokin. Pohdin, kehtaisinko värikylvettää tuollaista 'parempaa' lankaa, kun en ole kotimaisiakaan vielä opetellut värjäämään. Tekisin siitä toisenlaista vihreää kaveriksi tästä ekasta projektista (toivottavasti) ylijääville langoille. Oikein mojovaa kellertävää vihreää tai sitten ihan tummaa... Mietitään, mietitään!)

Jos muistan, lisään tähän postaukseen kuvia myöhemmin. Nyt näin tylsästi tekstinä vain.

Sukkakin edistyy. Oikeastaan molemmat. Pysähdyin ennen kantapäätä ja tein toista sukkaa kärjestä. Ihan olen varpaissa. Eka jalkaterä kasvoi huimaa vauhtia samalla kun pelasin Disney Monopolya.

Minua on ilahduttanut viimeisen vuorokauden sisällä:

Ettäs onkin kaksi tosi mieleistä neuletta kesken yhtä aikaa! Koiran kanssakin on kiva ulkoilla, kun se ei enää huutele ihmisille ja toisille koirille niin paljon kuin aiemmin. Olisiko mörköikä hellittämässä. Eikä ulkona palele! Kuopuksen kanssa en olisi illalla ensin jaksanut pelata lautapeliä, mutta onneksi suostuin, kun meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Ilahduttaa myös, kun Keskilapsi on innostunut kokeilemaan ruuanlaittoa. Ja se, kun Esikoinen on niin onnellinen harrastuksistaan - ja hyvä niissä. Molemmat koululaiset toivat saksan kertaukset / kirjalliset läksynkuulustelut nähtäviksi, ja aivan upeasti oli mennyt. Ja Kuopuksella on nykyisin hyvin kavereita. On haluttua seuraa. Mullahan on ihan mukava elämä! (Miksi mä narisen siitä?)