Rupesin väsäämään vastakommenttia edelliseen postaukseen, mutta juttua rupesi suoltumaan niin, että pitipä aloittaa alusta täällä tekstipuolella.

Olen 'pienestä asti' haaveillut vanhasta kunnon käsityöpiiristä. Nythän sellaiset 'Bitch'-juorukerhot on taas muodikkaitakin. Saisi väkertää jokainen omaansa, ehkä kaffiteltais ja höpötettäis. Oiskohan muita innostuneita? En yhtään pane pahakseni, jos aloittelijat kyselee, auttaisin jos osaisin. Perustekniikat on kyllä hallussa. Sukat sun muut. (Minussa asuu pieni pedagogi, uskokaa tai älkää. Jo kakarana omatoimisesti halusin olla apuopena ystäville, joilla oli läksyjen kanssa vaikeaa. Tehtiin niitä sitten yhdessä ja avustin.)

Parastahan on kyllä kun äidiltä tyttärelle tulee opit. Vaan kun itsellä esim ei äiti neulo ollenkaan. Itse olen kantapään kautta (ja just kantapään tapaiset on perua peruskoulun kässätunneilta) opetellut jutut, enkä usein rupea kamalan vaikeita tekemäänkään. Sitten kun tekee mieli jotain uutta, teen ohjeen mukaan jotain ja sitten voi jo seuraavassa työssä vähän säveltää. Joskus ampuu vähän yli: en ollut ikinä tehnyt kirjoneuletta niin minkäänlaista, ja sitten tein ekana työnä Kaislakertun Metsä kukkii. (Onnistui aika hyvin, mutta tuli jättikokoinen ja liian kuuma minun makuuni. Kirjoneuleen opin kuitenkin.)

Olen kouluvuosista lähtien silloin tällöin intoutunut sukkaprojekteihin. Lapasia teen myös. Sormikkaita tein kai vain yhdet plus parit kynsikkäät. Nuorempana väsäsin villapaitojakin, nyt sellainen ei innosta. Sitten syntyy muuta hauskaa, kuten syksymmällä tänä vuonna koiralle lahkeellinen villapuku. Neulominen vain on kivaa. Voin olla vajaan vuodenkin joskus neulomatta, ja sitten taas syntyy jotain. Nyt on into suurempi kuin koskaan.

Käsityöblogejen lueskelu ja selailu on vaarallista! Tekee mieli tehdä vaikka mitä! 'Kaikki' on tehneet kolmiohuiveja mohairista ja vaikka mistä. Olin vielä kuukausi sitten sitä mieltä, etten voi jaksaa tehdä sellaista. Luulin myös, etten mitenkään voi tykätä 2,5 puikoilla sukkien tekemisestä. Nyt kun pukin tuoma lanka on melkein jo sukkapari, ostin sitä lankaa lisää (toista väriä, yhtä jumalattoman kallista) ja samalla reissulla ensimmäiset mohairlankani (Kitten Mohair, sellainen tumma punaoranssi tai oranssinpunainen). Monen monta tuntia (oli vapaapäivä!) surffailtuani ja pähkäiltyäni ainakin neljän mallin (Fifi1, Fifi3, Kevät tai Roosa) välillä, aloitin illalla Kevään. Tulee kyllä ehkä Syksy siitä, kun on tuollainen punertuneen lehden väri. Nätti kumminkin. Vähän oli käynnistysvaikeuksia, pari virhettäkin piti tehdä, mutta nyt mallikerta sujuu ja huivi on alullaan. Neulominen vain on sellaista, että koko ajan keksii mitä tekisi seuraavaksi. Ajattelinkin, että tuo huivi saa olla pitempi projekti, kunhan joskus valmistuu. Teen sivussa aina jotain ihan muuta (sukkia kai, lapset tarttis) ja välipaloina joskus Apupupun. Suunnitelmia on, ja lankojakin tarttuu kauppareissuilla mukaan ihan kiitettävästi. Sukkalankoja toin Prismastakin, vaikka vain ruisleipää piti hakea. Etsin hyvää lokerolaatikkoa puikoille, että saisin nekin järjestykseen ja inventoitua. Bambuisia sain pukilta sukkapuikot 2,5 mm ja eilen ostin mohairia varten 5 mm pyörön. Ihana harrastaa, kun on laadukkaat välineet. Kunhan katsastan mitä kokoa niitä sukkapuikkoja kotona oikeasti on (ostin vihdoin sen puikkojen mittaläpyskänkin eilen), harkitsen etsiskeleväni joskus myöhemmin yhdet eebenpuiset sukkapuikot. Ihania suunitelmia. (Get a life, sanoisi joku...) Ja jos innostun huivitehtailemaan, niin niitä saa olla vain yksi kerrallaan puikoilla! Roosaa (tai toista Kevättä) en aloita, ennen kuin eka Kevät on valmis! (Tämä olkoon lupaus.) Äiti kyllä ilahtuisi tuollaisesta myös. Kaupassa oli niin ihania lankojakin.

Hui kamala, miten tätä tekstiä pukkaa. Mutku täällä töissä ei ole mitään töitä tänään. Kaikki komentajat on lomilla ja muut jutut olen tehnyt liian tehokkaasti. Taidan ruveta siivoilemaan lehtikoteloitani ja mappejani ja tallentamiani tiedostoja sitä silmällä pitäen, jos luovun tästä työstä ja joku uusi tulee tilalleni. Siihen saa varmasti uppoamaan ainakin puoli päivää.

Niin joo: vuokrafirmasta soittivat eilen, että päätöksenteko menee tammikuun puolelle, kun asiakasfirmassa on joku päättäjistä lomalla. Tiedottivat vain, että olivat tyytyväisiä haastateltuihin, molemmat ovat vahvoilla, jompi kumpi varmaan valitaan. Huuuuuuoooookaus. Ei ihme, että mieluummin ajattelen käsitöitä. Illalla kuitenkin Puolison kanssa leffaan.