Ahkeruus on ilomme. Mitään omaa ei ole ehtinyt tekemään koko viikonloppuna. Leipomuksia myyjäisiin velvollisuudentunnosta, lapsille ostoksia eli koululaisille talvikengät ja tanssituntikuskausta (viisi kertaa lauantain aikana kun käy tanssistudiolla niin tietää käyneensä). Mitä jää käteen: onneksi ne kengät. Lapsetkin sai harrastaa. Ja ne leivonnaiset. Hmm. Leivät oli ihan ok. - - -

Pipareille kävi hullummin. Torstaina tosiaan leivottiin pikkumuoteilla pieniä pipareita. Lupasin niitä pienen määrän, mutta sain myyjäisiin niitä todella vähän. Ensin perhe söi puolet. Eilen illalla kuorrutin loput ja jätin kuivumaan keittiön pöydälle. Yöllä havahduin räminään ja tulin katsomaan. Koirapa oli ollut pöydällä. Veti vielä suuhunsa pari lattialta. Jäljelle jäi vain yhdelle pikku pahvilautaselle sopivat käkkyrät jotka oli korkeammalla pöydällä. Vein ne kuitenkin. Murrr. Koira on aika paksu. Oli se syönyt (taas, toisena lauantaina peräkkäin) jo päivällä jonkun lapsen karkitkin. Hedelmäkarkit meni kaikki, salmiakkeja oli vähintään nuoleskeltu (karkkisuola päältä), välillä pureskeltu ja syljetty mälli pois. Keittiön pöydältä nekin. Kivakivakiva kun se keksi miten sinne pääsee. On reppana ähkyssä ja lihava nyt. Normipaino kuitenkin vain 6,5 kg. Kyllä siinä kourallinen irtokarkkia ja pellillinen piparia jo näkyy. Tänään ei Koira saa ruokaa ollenkaan. Vettä ja kävelylenkkejä. (Yöllä oli tietysti tullut kakatkin olkkariin.) Ehkä me ihmiset kohta opitaan, että pöydälle ei kannata jättää mitään.