Onneksi on määräpäiviä. Onpahan valmiita lahjoja lähtemässä sukulaisten mukana, kun tulevat katsomaan Kuopuksen luokan näytelmää. Ja joulukortit, ne lähtivät kerrankin ajoissa, saatiin askarreltua ja kortit postiin jo sunnuntaina. Hyvä, Kuopus! Nuorimmainen on myös ihan itse leipaissut yhden taikinallisen verran pipareita.

Tuo näytelmä vie eniten henkisiä voimavaroja nyt. Tätä näytelmää on odotettu, tänään on tärkein esityspäivä, sitten se on ohi ja seuraava pitkä näytelmä vasta kolmen vuoden päästä. Nää on ihania, mutta jännitystä aiheuttavia nämä näytelmät!

Läheisillä on monenmoista murhetta, ei ole minun asia puhua niistä eteenpäin, mutta sanonpa vain, että oma masennus tarvitsee lisähoitoa. Kävin eilen lääkärissä, kun oli fyysistäkin remppaa (juu verta otettiin, seuranta ensi tiistaina) ja pääsen työterveyden kautta psykiatrille tutkintajaksolle, josko kuitenkin pääsisin terapiaankin. Kunto on vähän kiikun kaakun, sain itse päättää otanko sairaslomaa. En ottanut. Lääkäri on mut tavannut ehkä neljä kertaa ennenkin (verenpaineen takia lähinnä) ja sanoi, ettei ole mua tällaisena nähnyt ennen, että on masennus pahempana. On se. Silti vielä toimin, säälin kyllä läheisimpiä, tunnun varmaan tunneköyhältä, olen kylmä ja turta. Sairautta sekin.

Käsityöt ovat entistä tärkeämpiä! Henkireikä on se, kun voi hetken vain keskittyä nitkuttamaan puikkoja. Tässä kuva, ette olekaan varmaan ikinä nähneet seitsemästä veljeksestä (raita, kulutus156 g) tehtyjä ribbisäärystimiä.

Puikot oli kai 4 mm ja silmukoita 48. Pitkät ja kivat ja Kuopus käyttää melkein joka päivä, että hyvä käyttöneule. Saman langan pipo myös päivittäin päässä, myös sisällä.