Tässä parhaassa seurassa (VITSI!) eli itsekseni höpötän ja päätin haastatella itseäni.

- No nyt kun koeaikasi uudessa työssä päättyi, perinteinen kysymys: Miltä nyt tuntuu?

- Oikeasti aika hyvältä! Nykyaikana on melko harvinaista saada vakituinen työ, ja juuri oli uutisissakin miten ikärasismi iskee yhä nuorempiin. Jutussa mainittiin miten yli 45-vuotiaiden on lähes mahdoton enää työllistyä. Itsehän olen nyt 42, että mukavaan aikaan löysin työtä. Tai työ löysi minut, kuinka sen tahtoo sanoa. Sitäpaitsi olin pari vuotta työtön. Siinä kyllä itsetunto murenee, kun työpaikka toisensa perään menee ohi suun. Aluksi tuntui kivalta kun sai nukkua pitkään ja tehdä valtavasti käsitöitä ja paljon koirapuuhia. Nyt olen huomannut, että käsitöitä ja koirajuttuja ehtii tekemään aivan mukavan määrän työn ohellakin. Työ sinänsä on mukavaa, vaihtelevaa ja mielekästä. Tunnen että työtäni arvostetaan. Suuressa merkityksessä on fiksu pomoni. Työkaveritkin ovat leppoisaa joukkoa. On jännittävää nähdä, kuinka uudehko ja pieni yritys loähtee huimaan kasvuun.

- Millaisia ovat tyypilliset työtehtäväsi ja mikä on työnimikkeesi?

- Olen myynti- ja markkinointiassistentti. Teen matkavarauksia, etsin tietoa, haalin osoitteistoja markkinointikirjeille, teen tilauksia ja tilausvahvistuksia, keittelen kaffit ja kastelen kukat. Autan uusien kotisivujen valmistelussa ja myöhemmin syötän sisältöä sivuille. Osallistun esitesuunnitteluun, olen yhteydessä toimittajiin. Lähetän manuaaleja ja esitteitä, kopioin, skannaan, kampasidon. Teen vaikka mitä avustavaa, että muut voivat keskittyä omiin tehtäviinsä (johtaminen, myynti, huolto). Kahta samanlista päivää ei ole!

- Mitä kuuluu harrastuksillesi?

- Kuorot ovat jäämäisillään kesälomille. Molemmissa kuoroissa oli keväiset esitykset, toisessa iso konsertti, toisessa pikku iltamat. Molemmista nautin suuresti ja jatkan innokkaasti syksyllä. Agilityssä on juuri alkanut kesäinen kisakausi, ja vähän jännittää, kun olen hiljaa mielessäni asettanut itselleni tavoitteen kesäksi. Koira on arvaamaton kisakumppani ja itselläni kisoissa on haitaksi kisajännitys. Käsityöt etenevät hyvin. Kuun alussa alkaa taas uusi hassu tempaus, jossa aloitetaan paljon uusia töitä. Tämä kutkuttaa mieltäni.

- Miten perhe jakselee?

- Puolisolla on työväsymystä. Hän on ollut (pari kuukauttako?) reissutöissä ja odottaa kesälomaa. Onneksi viiden viikon loma alkaakin jo ennen juhannusta. (Sivuhuomautuksena että itsellänihän on uuden työn takia vain viikko lomaa, mutta ei se mitään.) Lapset aloittavat lomansa jo puolentoista viikon päästä! Esikoinen lähtee heinäkuussa interreilille. Keskilapsella on ensin viikon apuohjaajapesti prometheusleirillä ja syksymmällä toivottavasti lähtö USAan vaihto-oppilaaksi. Kuopuskin leireilee, tosin vain päiväleirillä tutustumassa kiinan kieleen ja kulttuuriin.

- Onko mieltäsi painamassa joku asia?

- Sain eilen uuden lääkemääräyksen, verenpaineen hoitoon. Toisaalta helpottavaa, että asiaan vihdoin puututaan, mutta on siinä huolensakin. Tunnen huonoa omatuntoa, kun teen liian vähän kotitöitä. Nytkin iso läjä pyykkiä ja tiskiä odottelee. (Käyn niiden kimppuun tuota pikaa.) Se huolettaa, kun Keskilapselle ei ole vieläkään löytynyt vaihtovuosiperhettä. Läheisten terveysasiat (joista en julkisesti enempää halua tai voikaan sanoa) murehdituttavat. Silti, enimmäkseen olen melko luottavainen.

- Kerro jotain joka on ihan viime päivinä ilahduttanut!

- Luumupuu kukkii runsaasti. Muitten pihoilla näkyy alkavan myös omenapuiden kukinta. Se on tosi kaunista! Meidän tyttöjen tanssiesitys meni upeasti ja olen tosi iloinen siitä! Keskilapsi ja Esikoinen ovat kertoneet hyvästä koulumenestyksestään. Neuloessa olen saanut tehdä koostumukseltaan hyvin erikoisen sukan, ja se on hykerryttänyt onnistuessaan. Työn vakinaistaminen ja sen yhteydessä saatu positiivinen palaute lämmittävät mieltä. Odotettavissa on hellettä ensi viikoksi.