Viikonloppu oli aika haipakkaa. Espoossa lauantaina tulevat vaihto-oppilaat peloteltiin tulevilla ongelmilla ja koti-ikävällä jne piiiiiiiiitkässä infotilaisuudessa. Keskilapsi sai myös tehdä kielitestin, jota oli aiemmin sairauden vuoksi estynyt tekemästä. Iltasella pistäydyttiin Helsingin Vaarilla ja nähtiin Pikkuveljen perhe pikaisesti. Lumiprinsessa otti uuden valkoisen hauvan heti kainaloon ja nähtiinpä Kuuraprinssikin - ikää kaksi ja puoli viikkoa!

Sunnuntaiaamuna heräsin myös varhain (haukoti-hauks) ja kävin Koiran kanssa kesän ensimmäisissä agilitykisoissa. Saatiin sentään tulos, kymmenen virhepistettä. Siis paremmin meni kuin viime kesänä, kyllä tämä tästä. Päiväunien jälkeen Esikoinen meikkasi mut (!) esiintymiskuntoon ja menin Tellus-kuoron iltamiin. Oli ihana laulaa! Yleisöä oli suunnitellusti vain vähän ja tunnelma intiimi ja vapautuneen iloinen. Itse olin kutsunut paikalle Äidin miehineen. He kun oikeasti tykkäävät kuoromusiikista. By the way, debytoin laulamalla ensimmäistä kertaa julkisesti myös ykkössopraanoa ja "pienkuorossa" eli lauluyhtyemäisesti muutaman biisin. Normaalisti laulelen matalaa alttoa.

Kun äiti oli paikalla, sain annettua myöhästyneen äitienpäivälahjan. Huhtikuussa neulottu, mutta vasta äitienpäivänä pingotettu Roosa-huivi Ilun värjäämästä mohairsekoitteesta, jossa ihanat viljan värit. Painoa vain 65 g! Puikko oli ehkäpä 5 tai 5,5 mm.

Kuvausavustajana parvekkeella Koira. Tästä voi vähän uumoilla kokoa. En mitannut.

Näissä ensimmäisissä kuvissa huivi on varjossa.

Muutama väripilkahduskuva auringon osuessa lankaan.

Simppeli, ihan mainio huivimalli. Sangen nopea neulottava. Huiveja täytyy tehdä lisää. Saatoin nimittäin vielä viime viikon postikulutta-tarjouksesta Lumoavasta langasta tilata ihanaa Dropsin Lacea kolmessa eri värissä...

Äidille lupasin, että jos mohair kutittaa, teen uuden huivin jostain muusta langasta.

Keskilapsi valitsi torstai-iltana itselleen sukkalangan, ja kehtasi eilen jääkiekkopelin aikaan ihmetellä, että eikö ne sukat ole vieläkään valmiit. (Luulitte etten sano sanaakaan Suomen maailmanmestaruudesta. No, tässä se on, sulkeissa. Hyvä, Suomi!)

Viskasin muuten eilen talviturkin Tampereen Pyhäjärveen, kun saunoimme kuorolaisten kanssa iltamien päätteeksi. Kylmää oli - ja mahtavuutta!!!