Sinisempi ja vaaleampi petrooli lanka vääntäytyy yhä hitaasti Pavonis-huiviksi, ja jos siitä jää lankaa, teen sormikkaat. Kaveriksi halusin pipon - ja kuinkas sitten kävikään.

Näin. Ostin kaksi kerää Sandnesgarnin Alfaa. "Kyllä 100 g riittää pipoon, minkähän tekis." Vilman Heddaa oli kehuttu ja kivan näköisiä kuvia oli blogistaniassa. Ostin ohjeen (ravlink). Päädyin tekemään tästä PAKSUSTA langastani paks... leveimmällä ohjeella Slouchy Heddaa. Lanka loppui. Ostin kolme (!) kerää lisää, että saan sitten lapaset lämpöisen hatun lisäksi. Heiluttelin viitosen pyöröpuikkoa innokkaasti. (Hedda on kiva ohje, koko ajan tapahtuu, mutta ei ole vaikeaa. Itsekin opin tekemään nyppyjä.) Hopsan, laaja ja takuulämmin päähine valmistui. Hopsan uudelleen, perusperuslapaset (yhtä aikaa magic loopilla, 32 s, 7 s peukalokiila, 11 s peukalot) tulivat myös valmiiksi. Saa tulla pakkaset! Näin tän pitäisikin mennä. Ostais lankaa VAIN jos se hyppää puikoille heti. (Nyt lankaa meni 155 + 85 = 240 g ostetusta 250 grammasta.)

(Kuvausmallina Esikoinen ja kuvattu iltapimeässä sisällä, kuten huomannette.)

Väri on luonnossa tumma vihreänpetrooli tai joku semmoinen. Ihan kivaa settiä.

Sitten Pavonista neulomaan. Vähän vielä ja sitten reunuskuvio. Pingottaminen ärsyttää jo etukäteen. (Anyone?) Jos ei tarviis viimeistellä, pitsiä olisi hauskempi harrastaa enemmänkin.