Toisaalta jaksan hyvin. Olen ostellut jouluruokia ja suoristellut paikkoja sieltä täältä. Sain myös kutsun yllättäen työhaastatteluun! Se meni reipastellessa. Yhden ainoan neulotun joululahjankin sain valmiiksi.

Toisaalta jaksan huonosti. En tosiaankaan jaksaisi työstressiä. (Myyntityössä on tulospalkkaus ja se painaa.) Kaupparuuhkan jälkeen oli pakko levätä pitkään. Siistiksi asti en kämppää saa. On tyydyttävä siihen mihin kykenee.

Tuo työjuttu: olisi mielenkiintoinen assistentin työ eli ammattia vastaavaa ja miellyttävää työtä. Vuokratyöfirmasta otettiin yhteyttä, kun en ollut tullut valituksi erääseen toiseen työhön, mutta jäin heille mieleen. Vain kerran aiemmin olen ollut haastattelussa työhön johon en varsinaisesti ollut hakenut, ja silloin sain sen työn, Saa ajatella mua positiivisesti, toinen haastattelu olisi ensi viikon ke tai to. Työ alkaisi vasta tammikuun puolivälissä, jolloin lienen ihan työkuntoinen jo. (Ainakin viimeksi lääkäri oli sitä mieltä  että tammikuussa olisi jo aika palata työhön.) Yksi mutta tuossa on. Eivät ole vielä päätäneet olisiko työ kuusi tuntia päivässä vai täydet. (Jaksamisen kannalta kuusi tuntia olisikin fiksua, mutta ei taloudellisesti.) Mitäs tuota pohtimaan. En välttämättä saa tuota(kaan) työtä. On muuten ihan erilaista hakea töitä työssäolevana kuin työttömänä. Paljon stressittömämpää, mutta en vain tahtoisi jatkaa pitkään myynnissä. Tuntuu että siellä ehdoin tahdoin rikon pääni.

Jos ehdin välillä neuloskelemaan, jatkan silkkitunikaa. On siitä yli puolet tehty. Muuta aktiivista ei ole puikoilla.

Tänään ohjelmassa Kuopuksen vaatteiden järjestelyä (viimeisimmät puhtaat pyykit ei mahdu kaappiin), lohen suolaus ja maustekakun leipominen. Aion nämä jaksaa. Lepäilen välillä. Huomenna pientä siivousta ja kuusi sisään! Sitten meillä on joulu!

RAUHALLISTA JA KAUNISTA JOULUA KAIKILLE!!!