Jotenkin rankkaa. Hei vaan.

Viikko sitten annoin kultaisen Poikakoiran osaavampiin käsiin ja pois sitä stressaavasta ympäristöstä. Oli ylivilkkautta ja meni järkyttäville kierroksille. Surullista luopuminen oli, mutta koira on saatu nyt rauhoittumaan ja sen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Toivon mussukalle hyvää elämää Etelä-Karjalassa!

Kotiin jäänyt Koira on varmaan ollut ihmeissään, kun on saanut kunnolla rentoutua ja nukkua päivisin, kun mullahan alkoi työt. Töissä on koulutusta kaksi viikkoa, on uutta asiaa valtavat määrät ja olen ollut iltaisin aika töttöröö. Toisaalta olen saanut "nuorennusleikkauksen" kun teen melkein samaa kuin vuosina 2002-2004 ja vanhoja asioita palautuu mieleen. Olen aika innostunutkin työnteosta taas. Toisaalta harmittaa, kun halusin uusinta tutkintoani vastaavia töitä, ja nyt olen myyntityössä taas. Mutta asennekysymys tämä on. Myymään vaan ja täysillä päin!

Jo aikaisemmin valmistuneita käsitöitä on esittelemättä trilobiittisukat. Nekin on Socks from the toe up -kirjasta. Olen siitä tehnyt nyt vissiin neljät sukat. Tyksin.

(Kuvauksen mallijalka on pari numeroa pienempi kuin oma tassuni eli sukat löpsöttää. Omassa jalassa ei.)

Näihin sukkiin meni Fortissima Sockkaa 89 g. Puikot 2,25 mm. Varpaista ylös, vahvistettu kantapää. (Ensimmäistä kertaa tein tällaisen tästä suunnasta. Onnistui hyvin.)

Olen ollut sukkasadosta harhateillä ja tehnyt yläkäpälän lämmittimiä. Poikakoiran luovutuksessa annoin kasvattajalle ja väliaikaisemännälle kiitokseksi avusta kämmekkäät. Nallea kolmosen puikoilla, 48 s. Perustavaraa. Unohdin painon, yhteensä varmaan noin 80 g.

Keskilapsi tahtoi mieluummin peruslapaset kuin sukat ja mustavalkoiset omasta valinnastaan. Sama kolmosen pyörö, kaksi rinnan kuten kämmekkäitäkin, Nallea 48 s, kulutus 55 g.

Lisäksi tässä on ollut tällä viikolla taloyhtiön talkoot, koirakerhon saunailta ja yhden ystävän läksiäiset. Ehkä ensi viikkoon mahtuu vähemmän tapahtumia.

Siis nää neuleet oli valmiita ennen kuin työt alkoi. En vain ole jaksanut / ehtinyt kirjoitella blogiin.

Kiitos kaikille kommentoijille. Itsekin olen laiska kommentoimaan, mutta koitan taas skarpata ja jättää puumerkkiä useammin lukemiini blogeihin.

Elli: Valitettavasti Totoro-puku on täysin käsivaralla ja mututuntumalla leikattu ja ommeltu, joten en voi auttaa. Mutta jos minä tumpelo-ompelija onnistuin, sinä onnistut varmasti!