Laitetaan nyt pieni tervehdys, kun jouduin vähän säätämään blogikirjoitusten kanssa. Piti nääs kirjoittaa vaan Koiran blogiin, mutta sähläsin täälläkin.

Kolme viikkoa uusia töitä on takana, ja rupeaa tuntumaan "ihan vaan töissäkäymiseltä". Enää ei juurikaan jännitä soittaa asiakkaille, ihmisiä nekin vaan on. Kauppa ei oikein vielä kulje, mutta myyntipäällikkökin lohdutteli, ettei vielä ole tarvekaan, harjoittelua on tämä alku joka tapauksessa. Sanoi luottavansa muhun kuin vuoreen.

Käsitöitä ehtii suunnilleen työmatkalla bussissa neulomaan ja joskus iltaisin, jos jaksaa. Koiran kanssa on tärkeämpi seurustella ja ulkoilla, lapsiakin joskus tervehtää ja silloin tällöin pestä pyykkiä ja niin pois päin. Vähäistä se on vapaa-aika työssäkäyvällä. Oman aikansa ottaa vanhempainillat, kaupassakäynnit ja harrastukset. Harrastuksista kyllä saa energiaa enemmän kuin menee. Kuorot on mulle ihan hirmuisen tärkeitä ja agiliitämäänkin pääsee taas kohta, kunhan saadaan halli kuntoon. Olikin eilen talvitreenipaikan lattiatalkoot. Ensi viikolla taas harkataan.

Lapset kulkee kavereillaan. Nytkin on tulossa jos jotakin halloweenia ja synttäriä ja yökylää. Aikuiset vaan on. Tosin Puoliso lähti taas vanhaa isäänsä auttamaan. Hyvä niin. On vain välillä hiljaista talossa. Uudehko ilmiö iltaisin.

Käsityöiloa kaikille harrastajille! Sukkasato on lopuillaan ja Lapaskuu alkamassa.