Olen taas odotellut, että puhelin soisi. Viime vuonna olin töissä vain kaksi kuukautta. Tänä vuonna en ole ollut ollenkaan.

Nyt nöyrryin ja hain myös sellaista paikkaa, jota en valtavasti halua. Ammatillisesti se on askel taaksepäin, mutta työttömyyteen verrattuna tietysti harppaus eteenpäin. Kaksi haastattelua on taas takana, lupasivat tällä viikolla ilmoitella, koska työ alkaisi maanantaina. Menee näköjään perjantaille se puhelinsoitto, kun tuskin huomenna, helatorstaina, sielläkään pomot on töissä. Duunarit kyllä. Tää olis nimittäin ma-su ja vuorotyö. En tiedä edes haluanko saada tän työn. Kaksijakoinen olo. Talous huutaa toista ansaitsijaa perheeseen. Otan sen työn vastaan, jos osuu.

Kohta on yhdeksän vuorokautta, ettei ole kolmea lasta yhtä aikaa kotona. Aluksi Kuopus on yökylässä. Ennen kuin palaa, Keskilapsi lähtee luokkansa kanssa Pietariin. Ennen kuin hän palaa maanantaina, lähtee Esikoinen lukion ekaluokkalaisten maanmittausleirille, josta palaa vasta perjantaina. Semmoista liikennettä.

Ulkoilemaan voisi mennä. Siellä on parhautta, yli 20 astetta lämmintä, puolipilvistä, ihanista ihanin hiirenkorva-aika. Kukkapenkin vois perata vaikka. Jos ei jumitu neulomaan...

Käsitöistä on innostanut eniten tunika. Kun näin kirjakaupoissa sen jämälankakirjan, katselin ja selailin, ja mietin, etten sen ainoan ihanan mallin, raitatunikan, takia rupea ostamaan. Nyt se sama ohje oli Modassa! Hahaa! Mulla nyt ei ole 550 g:aa jämälankoja, jotka olis kaikki 3,5 mm puikoille sopivia. MUTTA mulla on pussillinen säästettyjä Drops Alpacoita, joille en ole tarpeeksi ihanaa projektia keksinyt. Nyt raidoitan niitä jämälankahenkisesti eli villisti kapein raidoin, ja tulos on mulle mieleinen. (Zetor parkaa, ufoksikos se nyt sit jää...?) Puolisolle tikutan sukkia aina joskus. Tunikan ainaoikein on niin nättiä ja rentoa että se houkuttaa nyt eniten, mutta toisaalta korkeutta tulee sillä neuloksella niin hitaasti, että suhtaudun tuohon työhön jo etukäteen hyväksyen, että se voi olla puikoilla PIIIITKÄÄÄN.

Nyt en voi keskittyä juuri mihinkään. Se työasia painaa mieltä koko ajan, puolin ja toisin ajateltuna. Vähän jännittää millaista töissä olo yleisesti olisi.