Täällä on tavallista. Kamalalla rypistyksellä sain olkkari-keittiö-eteisestä lattian siivottua ja pestyä, kiukuttelen jälkikasvulle, että veisivät romujaan ja rättejään olkkarista pois. Neulon. Pari lasta pelaa korttia, Puoliso kiskoo ruokaperäisiä. Normielämää.

Neulomuksetkin on tätä paluuta perusasioihin. Toisetkin perusperussukat. Nyt se lanka on vähissä.

Seitsemän veljestä, 80 g, puikot 4 mm. 40 s. Keskilapselle. Koko 39(-40).

Vaatehuoneesta kuului vielä iltapäivällä huutoa. Teeteen Alpakka huusi sieltä, että vielä Pääasioihin voisi ehtiä yhden Jacques Cousteau -pipon, jos pistää hösseliksi. Sitä sitten. (Kesken ei oo muita kuin Zetor. Onkohan se ollu kaks viikkoo jo koskematta.) Muuten, langankulutus versus saapunut lanka -omahaasteeni täyttyy tammikuulta. Piti neuloa yli kilo, mutta niinpä neuloinkin. Enkä edes ole neulonut mitään väkisin, vain hyvänmielenneulontaa, kuten harrastuksen pitää ollakin.

Tekee mieli uutta lankaa. Ehkä ens viikolla jos taloudellisesti kehtaan. Tai sitten tutustun lankavarastoihini uusin silmin. Siellä on varmasti monta ihanaa kerää tai vyyhtiä kun vähän tutkailen. Hyvin on varastot pienenneet vuoden aikana, kun olen yrittänyt pitää kiinni tuosta päätöksestäni hävittää lankaa kaksinverroin hankittuun nähden. Tän vuoden jälkeen varmaan onkin järkyttävin ylivarastointi saatu kuriin, ja voin rentoutua asian suhteen.