Olen osannut nauttia neulomisesta. Aloitin uutta, kolmena päivänä peräkkäin. Zetor-huivia teen tarkoituksena värjätä valmis vihreä mustaksi (niin ei tarvitse ostaa mustaa lankaa). Koska pitsiä en halua pitää pelkkänä neuleena, en jaksa koko ajan niin paljon keskittyä, välillä katson telkkaa tai surffaan neule käpälissä, tarvitsin muutakin neulottavaa. Pukasin valmiiksi mössykän siitä joululahjalangasta (idena Lux Mohair), mutta kuvaamatta on se. Lisää siis kuvineen. Sitten aloitin heinäkuussa koolaidatusta eli värjätystä Nallesta Conwy-sukkia. Erityisesti sukanvarsi on ollut namia neulottavaa. Sukan neulominen on se mun juttu, ehdottomasti!

Toinen lankalöytö oli postilaatikossa. Meinasin jo, että pitää parjata Vuorelmaa, kun unohtavat jälkitoimituksensa, mutta olkoot, kun tuli lanka perille. Tilasin kolme vyyhtiä lokakuun alkupuolella, ja kaksi (petrooli 790 ja oranssi 281) tuli parissa päivässä. Kolmas siis nyt, se rusehtavankeltainen (181), hyvän värinen ja mukava. Just eilen uhkasin ostaa paksumpaa sukkalankaa, kun mulla ei ole. Siis on se Veto (281), joka osottautui oranssin ystävällekin liian räikeäksi, ja seuraavaks paksumpi eli Nalle on jo puikoilla. Seuraavat sukat siis varmaan tästä Vuorelman Vedosta. (Hm. Pitäisköhän se räikeänoranssi värjätä...?)