Muu perhe lähti elokuviin katsomaan Avataria. Nyt vasta huomaa, että on tuntunut erikoiselta, kun koko ajan on joku muukin kotona. Olen kovin tottunut omaan hiljaiseen aikaan lasten ollessa koulussa. Vielä on yli viikko lapsilla lomaa. Ihan kivaa, täytyy vaan asennoitua oikein. Kyllä ovat tytöt levon tarpeessa, tosin nyt alkaa ilmassa olemaan levottomuutta, tarvittaisiin äksöniä. Huomenna ehkä vääntäydytään porukalla aleostoksille. Mulla tavoitteena käyttää joululahjaksi saatu alusvaatelahjakortti. Voisin käydä myös ostamassa kymppikertakortin jumppasalille, jos paikka on auki. Ei mitenkään myöhäiseen jää, kun on nippu liikuntaseteleitä menossa vanhaksi. Vastahan tässä olen vuoden ollut työttömänä...

Asiasta asiaan. Haen töitä. Tänäänkin lähti viisi hakemusta. Tuntuu tosi pahalta, kun ei tahdo kelvata mihinkään, vaikka on ammattitutkinto ja kokemusta. Pah. Ottaa itsetunnolle. Ei parasta mahdollista masennuspotilaalle. Asiasta kolmanteen tai monesko lie. Huonolla hoidolla tämä pää. Olen käynyt yksityisesti entisellä työterveyspsykiatrilla. Tai käynyt ja käynyt. Systeeminä on laittaa sähköpostilla pyyntö ajanvarauksesta. Olen pari kertaa pyytänyt aikaa, en ole saanut kuin parin viikon päästä vastauksen, että katsotaan myöhemmin. Melkein hoitoheitteillejättö, entäs jos olisin itsetuhoinen tai vielä masentuneempi? Kuitenkin viimeisellä tapaamiskerrallamme joskus viime keväällä (!) olin jossain keskivaikean ja vaikean masennuksen paikkeilla. Reseptejä onneksi olen saanut, kun olen sähköpostilla pyytänyt. Ei millään jaksaisi alkaa etsimään uuttakaan hoitosuhdetta. Ei ole rahkeita.

valivali. ei jaksa itekään tämmöstä...

Käsitöistä kiinnostuneille: melkoiset kurpitsahousut on tulossa Lumiprinsessalle eli Kultakälyn ja Pikkuveljen vauvalle. On aikamoista oranssin värin ilotulitusta. Lahkeet on tehtyinä, vaippa-alueen pitkä osuus menossa. Resoria, resoria. Jatkuvasti tulee mieleen mitä seuraavaksi neuloisin, mutta enpä vielä ole päästänyt irti vauvanhousuista. Ihmeellistä itsehillintää.

Luen melko ahkerasti. Tylsiäkin kirjoja tuli luetuksi. Autistisen pojan hoidon kanssa kipuileva äiti oli kirjoittanut aika jouhevasti luettavan tarinan Kun rakkaus ei riitä. Voin suositella. Ja mitä minulle suositeltiin, kiitos, Saara, on ilahduttanut viime päivinä: Westin, Boel: Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä. Olen nautiskellen aloitellut, hyvää luettavaa.

Ei kuvia tänään. Vauvan housut meinaan saada tänä vuonna valmiiksi (saas nähdä nyt onnistuuko) ja niitä sitten esittelen seuraavaksi. Josko laskeskelisin neulesaldoa ja tekisin uudenvuodenlupauksiakin. Katsotaan.

Nukun yhäkin 10-14 tunnin yöunia ihan helposti ja melkein joka yö. Kuinka selviän, jos saankin töitä? Olenko työkuntoinen? Huoh. Näissä mietteissä jatkan löhöilyä ja neulomista koira kummassakin kainalossa.