Neulerintamalla oli vähän sellainen fiilis, että ei kiitos ohutta lankaa, ei pitsiä, ei huivia hetkeen. SW on lepäämässä, johan mä tikuttelin kolme viikkoa ohutta Wetterhofin Silviaa.

Seitsemän Veljestä on tuon jälkeen paksu lanka. Tikuttelin keväästä asti tekolistalla olleet kahdelle talvivalmentajalle lupaamani Takut-kämmekkäät. Nää on nyt vol 7 & 8. Samaan tapaan kuin ennenkin, puikot 3,25 mm, 40 silmukkaa ja silleen.

Sen verran on heittoa, että ennen nää on olleet aina sen 50 g pari, nyt oli 49 ja 51, yhteensä sentään tasan 100 g. :-)

Tarttis opetella kuvaamaan tai käsitteleen kuvia tai ostaa kamera. Tai kaikkea tätä. Huono kuva ilman salamaa ja salamalla.

Tampereen Koiraurheilijoilla oli muuten eilen leikkimieliset Suurtakku-kisat (en osallistunu kuin yleisönä) ja saunailta. Illanviettoa varten Esikoinen takutti mut. Kuva siitä kun oltiin huvittavasti vaiheessa.

(Juu tupeeraus edistyi tosta, laitoin vähän eri releet päälle ja meikkasinkin. Ehkä loppuillasta ilme oli kuitenkin sama.) (Vasemmassa alanurkassa kurkkii sinisestätoipumisneuleeni eli itse koolattu kelta-puna-oranssi seiskaveikka pyrkii isoksi palmikkoiseksi pipoksi.) Kiits vaan seuratovereille, ihan oli mainiot pippalot.

Nyt on dagen efter, ei paha. Ei kuitenkaan innostanut keksiä mitään ininöihin 'äiti, mitä mää tekisin'. Jopa tytöt itse keksi. Naamakuvia. Hassuja. Eye linerillä piirrettyjä, tässä Esikoisen piirrokset Kuopuksen ja mun otsilla. Mä oon punapartaukkeli, hih.

Kai tässä oli tarpeeks tota itsehäpäisyä. Toivottavasti huvitti. (Ainakin positiivisemmin kuin karaokeyleisöä yöllä, sorisori, taas lipsahti laulun puolelle.)