Flunssan takia ei valmistunut ennen viime viikonlopun hallikauden päättäjäisjuhlia, mutta eilen vein Poikakoiran valmentajille.

Tampereen Koiraurheilijat -kämmekkäät, seitsemän veljestä ällöväreissä, 3,25 mm puikot, enimmäkseen 40 silmukkaa jne. Koiran valmentajille (myös kaksi) on neulomatta, pakko pitää taukoa. Ehkä ennen ensi syksyn pakkasia. Kesäkaudella on onneksi vain yksi valmentaja per koira, ettei tarvi tällaista neljän parin urakkaa heti uusiksi. (Siis agilityä, jos joku on ulalla.)

Sitten kuvatodisteita jostain mitä oli. Noro-sukkia tein pari viikkoa sitten tohkeissani kuoroleirillä, vaan alkoivat muistuttaa keskosen pipoja. Purettu on ja alettu alusta. Ei se mitään. Nautin väreistä, ja nyt kerin yhden kerän eri suuntaan, jotta olisi erottuvammin värit ilman pois katkomista. Itelle pitkät sukat sitten joskus. Näitä teen nautiskellen, en ole uusissa versioissa (jotka on huomattavasti kapeammat ja niissä on nätimpi varvaslevennyskin) edes kantapäissä vielä.

Mites aurinko nooin söi värit? Noron sukkalankaa 164 ja 184 muistaakseni.

Huivit (Kevätpäiväntasaus vaiheessa 3 ja Henkäys) edistyy. Mystic Light meni taas sekaisin, meni hermot ja huivi on kaapissa häpeämässä taas. Miten se voi olla niin vaikea saada onnistumaan?

Lankesin tilaamaan taas Suuren Käsityön. Melkein ompeluttaa. Olenko sairas? (Tai siis pää on kipee mutta sehän on tuttua hulluutta jo.)

Aijoo. Ne ihan tavalliset Tuulan sukat löytyi kuvana ja laitoin tonne maaliskuun saldopostaukseen.