Eedith-tädin terveiset: linkkejä ja vihkokuva.

Lähettäjät varmaan ihmetelleet kun en ollenkaan bloggaa, vaikka viime viikolla tuli hirmuisesti ihananihania posteja. Noku: oon oottanu että olisin valon ja kameran kans samaan aikaan kotona. Noku oon ollu töissä ja sit väsyny ja nukkunu vaan. Noku olin lauantaina päivänvalon ajan kuorossa (melkein kokonaan, ja sit unohtu) ja sunnuntainkin töissä messuilla.

Siis. Seuraa rumia kuvia salamavalolla ja ilman, mutta talvihimmeitä juttuja. Aiheet on kauniita, luonnossa nääs.

Villavaarassa bongasin laskurista oikean luvun ja voitin! Esikko laittoi kivan paketin, namia ja kivan kirjanmerkin (jotka on kuvasta kaikonneet) ja ihan mun väristä, uuteen pipooni sopivaa Kamenaa, josta kuulemma (niin vyyhdit kuiskii) tulisi Kevätpäiväntasaushuivi, jota muut ovat jo neuloneet, minä vasta haaveilin. Täydellinen osuma.

Täydellisyydestä jos puhutaan, hämmästyin suuresti, kun sain täydelliset sukat. Siis oranssit, sopivat, laatulangasta mulle neulotut ja yllätyksenä. Kiitos Tarja. Taas on kuvausteknisistä syistä muistikirja, koriste ja namit poissa mutta tilalla joku sukkiin myös ihastunut. (Kuopus kiittää omasta osuudestaan, siis namista ja muistikirjasta!)

Kiitos, Tarja! Poikakoiraa taitaa kiinnostaa myös varpaani haju. Onnistuin eilen kiskaisemaan ulko-oven omalle jalalleni niin, että yksi varvas muuttui mustaksi ja veri lens. Hyi. Teki kuulkaa häijyä.

On niin söpöt sukat, että toinenkin kuva:

Mieletön aasinsilta. Nuo on Ilun sukkalankaa, ja sitä tuli sukkaklubista suoraan mulle. Siis tämä lahjojen ja klubilankojen saaminenhan on sallittua Hamstereissakin.

ii

Mä luulin, että on helppo nakki noudattaa omaa tavoitetta (se tuttu: tuplasti neulottava tänne päin tupsahdellut lanka per kuukausi) näin hamsterikuussa, mutta mutta. Nyt olen neulonut vain puolikkaan villapaitaa (siihen hidastui, vaan ei pysähtynyt), kahdesta sukkaparista yhden yksinäisen ja toisesta parista keskeneräiset. Siis valmista ei ole kuin ne aiemmin esitellyt Terhot (63 g) ja uutta on siis 195 + 101 g (296 g). Tarttee ehkä tehdä jotain valmiiks. Nukuttaa vain tavattomasti iltaisin.

Puikoilla siis sukkia. Magic loopilla yksi koeneulontaprojekti ystävälle. Ei julkaista vielä, odotellaan (ja teen terät valmiiksi).

Vielä yksi posti. Ta-neen (Tampereen neulojat, Stockan kokoontumisjengi) oli kerran joku jättänyt Rowanin vihkoset ja ne arvottiin seuraavalla kerralla.  Voitin tommosen paksulankajutun. En yleensä tee mitään ihan noin paksuista langoista, mutta jos innostun, on jotain kättä pitempää. Hauska katseluvihko, eipä siinä mitään.

 ps. Ne Terho-sukat meni ystävänpäivälahjaksi yhdelle kivalle opettajaihmiselle, ja kiitokset niistä jo tuli, eli perille meni. Hyvä.