Vähänkös tuntuu hyvältä, kun nyt uskon itsekin, että Sherborne Abbey valmistuu joskus. Jopa uskon että ehkä tällä viikolla. Se on ollut hävettävä mytty vaatehuoneen nurkassa liian kauan. Olenkos mä neulonut sitä kaksi vai kolme spurttikautta (viikko tai kaksi kerrallaan)? Väliin sitten reilut puoli vuotta taukoa ja jatkuu. Nyt olen tikutellut perjantaista asti, puuttuu puoli hihaa ja miehustan alareunasta ehkä kymmenisen senttiä. Täytyy tarkistaa onko lankavarastoissa lisää lankaa. Mulla on enää yksi korkkaamaton vyyhti esillä olevassa pussukassa. Joudun lyhentämään miehustaa epämiellyttävästi jos lanka onkin tuossa kaikki. Luulen että sitä vielä vähän putkahtaa. Sit tietysti vielä lankojen päättelyt ja napitukset. Pääsiski siihen asti. My hopes are up!

Seuraavan kerran kun haluan tehdä itselleni (noin 180 cm, orankin käsivarret ja ympärys jotain 44/46 kokoa) pitkähihaisen yläosan, muistuttakaa mua, että ei kiitos kolmosen puikoilla ja Dk-langalla eikä ainakaan ohkaisemmallla. Paksusta langasta seuraavaksi, ja lyhythihainenkin käy. (Tekis kyllä mieli pitkää villatakkia, mutta mullehan tulis sellasessa kuuma.)

Taidankin ottaa jonku dvd:n ja kiltisti puikot käpälään. Kyllä se siitä edistyy.