Saatiin tyttö kotiin pohjoisesta monta kokemusta rikkaampana ja ihan kunnossa. Meille muille on vaeltamisen sijasta tarjolla vain valokuvia.

Kuvia oli omista ja rinnakkaisluokkalaisista (yhteinen retki 9a ja 9b), mutta eipä katsellakaan niitä.

Nuoriso oli kohdannut eläinkuntaa

sopuli

kuukkeli

poroja.

Ahmasta oli vain jäljet.

Ketusta ei saatu kuulemma kuvaa. Oli pistäytynyt iltanuotion vierellä.

Kasvikuntaa oli myös hämmästelty ja ihailtu.

Kivikuntaakin kuvassa.

Ja maisemia.

Tekee varmaan hyvää noin 15-vuotiaille tuollainen fyysinen rasitus, luonnossa oleminen, sosiaalinen kanssakäynti poikkeusoloissa ryhmänä.

Rinkka on tyhjätty, pyykkiä jonkinmoinen kasa, itse on tyttö putsannut keittimet ja astiat ja muutaman pitkän yöunen jälkeen on kaikki kuitattu muistojen puolelle.

(Hyvää teki itsellekin viikolla, kun pari tuntia käppäilin Ystävän (moi, L!) ja koirajoukkion kanssa metsässä täällä kodin lähellä. Virkistävää ja nautinnollista. Paitsi ne hirvikärpäset, joita noukin itsestäni noin 30 metsässä ja kotona vielä viisi!)