Unelmaisen ohut, ihana Pavonis-huivi. TeeTee Elegiaa 49 g. Puikot muistaakseni 4 mm Knitpicks Harmonyt. Ilo neuloa. Näytti ennen pingotusta liian pieneltä, mutta aukesi juuri sopivaksi ja kaunistui entisestään. On se pingotus ihmeellistä! (Kuvassa minä eikä se herkän kaunis ja sorja täti-ihminen. Valitettavasti.)

Tämän tein alusta asti tarkoittaen nimenomaan lahjaksi A-tädille, joka oli ihanasti keksinyt pitää Naisten Juhlat. Kutsui kaikkia elämänsä tärkeitä naisia mukaan, syötiin, katsottiin diakuvia, kuultiin toistemme valitsemia naisten tekemiä biisejä ja naiskirjailijoiden tekstejä. Saunottiin ja uitiin - Kaupinojan saunalla. Oli aivan mahtava iltapäivä ja ilta (viime lauantaina). Meillä on ikäeroa vain kaksi vuotta tädin kanssa. Lapsuusmuistoja on - yhteisiä. Kesät leikittiin mökillä yhdessä, opeteltiin soutamaan, piirrettiin paperinukeille vaatteita, ommeltiin Barbien vaatteita, saunottiin ja uitiin paljon. Yksi kesä vietettiin ojanpenkassa rakentamassa pikkukivistä, kepeistä ja maata muotoamalla pikkuruinen kylä, Kukkala. Serkkupoika rakensi oman onkaloisen Kuoppalansa viereen täydessä sovussa. Oi, lapsuuden kesät! Tunnen suurta lämpöä A-tätiä kohtaan. Lapset meillä on suunnilleen saman ikäisiä (nuo isot) ja asutaan onneksi samalla paikkakunnalla. A-täti opettaa meidän lasten koululla. Tahdoin tehdä jotain aika suuritöistä ja kaunista. Tein. Tätä huivia neuloin monissa paikoissa: yhteisellä mökillämme ja uimarannan laiturilla, kotona ja kaupungilla. A-täti tykkäsi.

Lace Ribbonia en vain ole viitsinyt pingottaa vielä. Eipä sitä voisi valokuvatakaan, kun kamera on Esikoisen mukana Prometheus-leirillä.

Puikoilla on mun inhokkiväriä. Sinistä. Kas, kas... Perästä kuuluu, mutta en lupaa milloin. Kaikenlaisia suunnitelmia olisi. Kaamea startitis vaikka ufoiksi on jo muutamat työt taas ehtineet.