No en ihan niin syntyjä syviä tässä mieti. Vaikka voinen mainita, että uskon johonkin, joka ei aivan sovi valtakirkkomme oppeihin, mutta jota voisi kutsua jumaluskoksi, ja erityisesti siihen, että ei täällä huvin vuoksi olla. Ei siitä nyt sen tarkemmin. Olen suvaitseva toisten uskoa kohtaan - nykyisin, nuorena oli eri juttu, valitettavasti - ja toivon muilta myös rakkautta ja lämpöä hyväksyä uskonasioiden henkilökohtaisuus.

Otsikko viittaa mielestäni vähän vakavastikin otettavaan nominaation, jonka ilokseni ja aidosti hämmästyksekseni olen saanut jo kahdelta taholta. Kovasti kiitoksia, Tarja ja Aiju!

Näitä on nyt pyörinyt blogistaniassa, ja olen kallistumassa samaan kuin moni muu. En nimeä ketään, en viittä, en yhtä. Ei siksi, että en kokisi muilla olevan tarkoitusta blogata, taitoa kirjoittaa tarkoituksella, vaan päinvastoin: useat kirjoittavat omista näkökulmistaan nimenomaan jotakin tarkoitusta varten. En vain osaa poimia ketään, enkä tykkää luokitella. Tämä on enemmän kuin sellainen 'tämä blogi tuottaa minulle iloa' -palkintojen jako. Tarkoitus voi olla ilahduttaminen, mutta se voi myös olla vaikka mitä muuta: joku bloggaa muuttaakseen maailmaa, ajaakseen vaikka luonnonsuojeluasioita, toinen bloggaa pitääkseen itsensä järjissään (itse lukeutuisin lähinnä tuohon joukkoon kai), joku bloggaa jakaakseen tietoa, neuleohjeita tai kakkureseptejä vaikka, toinen pitää blogia kuin muistikirjaa, ja tarkoitushan silläkin sitten on. Tarkoitus, omansa, kullakin, eikä niitä tarvitse tietenkään arvottaa. Mikä tässä kunnianosoituksessa on mielestäni hyvää, on se, että sen ääreen voi pysähtyä miettimään: miksi minä pidän tätä blogia? Mikä sen tarkoitus on? Toki voi myös yrittää arvata miksi joku muu pitää jotain toista blogia, mutta aina blogin tarkoitus ei ole se, miltä päällepäin näyttäisi. Toki pohtiminen taas on - minun mielestäni - ihan hyvästä tässäkin tapauksessa.

No. Siis mikä on Inside Out -blogin tarkoitus. Miksi kirjoitan tätä. Aluksi täällä ei ollut käsitöitäkään, kerroin pahasta olosta, työnhausta, masennuksesta, elämänmenosta. Päiväkirja. Blogi. Sitten kun elämäni mullistui ja rupesin neulomaan 'noin joka päivä', Puolison mielestä 'aina', tästä tuli melkein kokonaan käsityöblogi. Silti kerron miten menee kun lopetin masennuslääkkeiden popsimisen (kiitos kysymästä, kohtalaisesti, olen toiminnallinen, mutta yöunet vähän pätkii), mainitsen lasten kanssa touhutut ja koiraharrastukset, narisen kotitöistä. Tämä on mun blogini, se pitää mut jossain määrin tolkuissani, tunnen että on tuttuja jotka ovat kiinnostuneita elämäni menosta, en ole niin yksin. Voin jostain itsekin tarkastaa milloin jotain tapahtui. Sama kuin ennen kirjoitin kalenteriin myös menneitä tapahtumia: jotta ne olisivat enemmän olemassa, jossain tallessa. Tämä on elämänhallinnan työkalu. Ei tärkeintä mun elämässä sentään, mutta jo tärkeä. Rentouttava, melkein kuin henkilö, tiedättekö, vaikea selittää. 'Sivupersoonani Rouva Oranssi' on melkein kuin minä, mutta ei ihan. En vääristele persoonaani täällä, mutta koko nimen puuttuminen ja tällainen rajattomien mahdollisuuksien julkisuus rajoittavat ja kaventavat henkilöpiirteitä. Tunnen silti olevani (neule-)bloggaajana varsin avoin. Toivottavasti viihdytte, aion jatkaa.

**************************************************

Säännöt:

1.You have to nominate 5 blogs, which havent has this award before.
2.Each of the blogs must have a purpose.
3.The nominated blogs must make a link back to this page.
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Suomennos: