Torstaina annoin periksi mielihalulle, kokeilin Nallea kaksinkertaisena, päädyin isoon puikkokokoon (kai se nyt sitten lopulta oli seiska johon päädyin?) ja rupesin Pinwheel Jacketia pyörittelemään. Aikaa sen tekemiseen ei oikein viikonloppuna ollut, mutta seuraavaksi teen hihan aukot... Kuopus kai tämänkin saa. Se oikeasti käyttää mun tekemiä neuleita, ja kai nää väritkin on eniten sille sopivat. Kaivoin kaikki Nallet ja Nalle Colorit esiin, poistin kirkkaat punaiset ja sen kamalan violettikirjavan, ja loput saa olla sovussa. Menen mutu-menetelmällä raidoittaen ja aina kaksinkertaisella langalla.

Torstaina olin vähän lahjaostoksilla, perjantaina siivoiltiin ja juhlittiin oikeana päivänä päivänsankareita vähän herkuttelemalla. Iltamyöhällä sain kohtauksen: otin esiin ompelukoneen ja pari vuotta sitten värjätyn verhosilkin. Sain vihdoinkin huristeltua keittiöön verhot! Olin edelliset hövelisti antanut äidille, joka pyysi minua värjäämään ja ompelemaan itselleen samanlaiset oranssit kuin itselläni oli. Annoin omani. Värjäsin saman tien ihan pian uuden kankaan itselleni, mutta ompelu vain jäi, kun piti halkaista kangas pituussuunnasta, eikä huvittanut. Sitten jo hukkasin rypytysnauhan, piti ostaa uusi, jne vastoinkäymistä. Nyt ne on tuossa. Rypyttämässä on Kuopuksen juhlien kunniaksi muutama perhos'pyykkipoika' nyt toistaiseksi. Tuiki yksinkertainen verho. Tein sata virhettä. Ommella kannattaisi vähän säännöllisemmin, pysyisi tatsi paremmin. Huhhuh.

Lauantaina kävin Jyväskylässä koiranäyttelyssä. Ihan turha reissu, toista kertaa elämässään Koira sai vain H:n eli Hyvän. Odotin suoraan sanottuna enemmän, olen jotenkin 'tottunut' että se saa EH:n (Erittäin Hyvä) tai ERIn (Erinomainen). No. Minkäs teet. Koira ei ollut moksiskaan.

Sunnuntaina meillä oli harvinaisen meluisia perhosia, monta. Taisi olla yksi mehiläinen ja kahdeksan perhosta yhteensä, kaikki ekaluokkalaisia. Huomasin, että stressaan, kiristän hermoja, olen surkea lastenkutsuemäntä. Ohi on, siivottiinkin, tarjoilut kelpasivat ja päivänsankari oli onnellinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sitäpaitsi omat lapset tuntuu taas kilteiltä ja hyvin käyttäytyviltä... Anteeksi, kun kuulostan hirviöltä. Enimmäkseen mullakin oli ihan hauskaa. Koko ajan vain ei. (Kerran otin yhtä ihan holtittomasti kirkuvaa ja popcorn-jyväpussia heiluttelevaa 'mää heitän nää pitkin kämppää'-huutajaa hartioista, katsoin silmiin ja sanoin ihan pehmeästi: "Et sä varmaan kotonasikaan noin tee. Älä täälläkään." Se rauhoittui, mutta ei siitä mun kaveria tullut eikä tarvitsekaan.) Söpöjä ne oli. Lapsia.

Ai niin. Olin tehnyt ison (melko lailla metri kertaa metri -kokoisen) paffiperhosen, jonka tytöt koristelivat tarrapaperilla, silkkipaperilla, pahvilla, kimalleliimalla, yms. Saa Kuopus seinälleen muiston juhlista. Eipä tullut napattua siitä kuvaa.

Työpaikan kamera oli lainassa. Omaa ei ole löytynyt. Ei edes siivotessa. Kai se sitten jäi sinne työväenopistolle, ja kelpasi jonkun matkaan. Voi rähmä!