Ahkerasti kässäblogeja lukeneet ovat nähneet Salomonin solmuja lukuisia kertoja, mutta minähän opettelin nämä vasta vuoden 2007 viimeisinä päivinä. Kuutosen koukku, yksi rivi meni ketuiksi, mutta en purkanut.

Edullinen harjoittelumateriaali: Novitan Karuselli, värien perusteella tarjoilin Esikoiselle. Kiva on kuulemma, mutta ei hän noista hartiahuiveista tykkää.

Vasta kun esitin, että sen voi kasata kaulalle, kelpasi. Ja hyvin. Ollut käytössä sisällä ja ulkona.

Kymppiprojektin loppupuristuksena samaa lankaa kaksinkertaisena (voi taivas miten paksua!) kasin puikoilla. Tuli pipa. Keskilapsi vei heti puikoilta käyttöön.

Tänä vuonna ensimmäisenä valmistui isotöinen, mukava neulottava, mielestäni hieno neule, jolle ei ole käyttäjää. Vähemmän diplomaattinen Keskilapsi teilasi sen jo tekovaiheessa, tahdikkaampi Esikoinen kuvaili ihan kivaksi, mutta ei sellaiseksi jota hän pitäisi. Tikrun mainio Vihervaara, koko S, mahdollisimman tarkkaan ohjeen mukaan tehty. (Miehustasta jäi vahingossa 4 s silmukoita luodessa, nou problemo, kavennuksissa jotain kummallista, mutta ei vaarallista.) Kuvan ottamisen ajaksi Esikoinen sen puki ylleen, ei edes suoristellut helmoja ja nappilistan tienoota. Ei mitään taidekuvia tosiaankaan. Hyvä kun sain kuvata ollenkaan. Huoh.

Hah, taitaa Vuodatus taas hylkiä kuvan siirtoa. Kääks. Ensin oli kamera hukassa, sitten lainasin töistä ja odotin valoa eli viikonloppua ja nyt ei sitten kuva siirry!!!!!!!!!

Sitten tein karusellista vielä yhden hatun, järkyttävän mörvelön. En kuvaa sitä. Onpahan ensi pikkujouluissa jotain hienoa esiteltävää mörvelökisassa. Siis se on tältä vuodelta hoidettu, voin keskittyä olemaan täydellinen loppuvuoden! :-)

Puoliso ei yleensä saa multa mitään neuleita. Nyt on kuitenkin tulossa poikkeus, Spey Valleyt. Yksi on valmis, eilen myöhään sovitutin sen. (Kun olin ensin punninnut, että lanka riittää kuin riittääkin kahteen 47 kokoiseen.) Silmukoita olisi saanut olla enemmän kuin se 63, mutta koska malli joustaa, mahtui se jalkaan sentään. Oli kuulemma 'mukavan napakka, mitähän materiaalia'. Se on jo iso kehu Puolisolta. Sain jopa neuletilauksen: tee toinenkin. Jepjep. Kantapäässä mennään. Niin hyvin rohkaisi. Onneksi tämä sattui heti tuon kökköhatun jälkeen. Onnistuminen on sentään mukavampaa.

Friday night knitting clubin jälkeen jäi englanniksi lukeminen päälle. Olin auttanut joulupukkia tilaamaan itselleni Book depositorystä pari kirjaa, ja luin hyvällä mielellä hymisten Yarn Harlotin (Stephanie Pearl-McPheen) kirjan At Knit's End, Meditations for Women who knit too much. Tästäkin Puoliso, tosin hieman virnistäen tokaisi vilkaistuaan mitä luen, tokaisi 'kannustuksen': Mitä sä tuollaista luet. Eihän tuo oo ollenkaan sulle... Mukava mies, Puoliso.

Huomenna alkaa koululaisten arki. Arvatkaa onko kahden viikon loman jälkeen unirytmit heittäneet häränpyllyä. Just. Mistä tiesitte. Meen nyt lukemaan Kuopukselle, joka on ihan pirtelönä vielä.

(Tuun sit myöhemmin korjailemaan kuvia, jos ei meinaa siirtyä itsekseen. Rastia näyttää osa.)