Omat lapset voi mennä nyt pariksi päiväksi hus pois lukemasta mun blogia, jos tahtoo säilyttää jännityksen. Kiitos paljon, terveisin mutsi.

Että voikin olla hempeä joskus ja suostua aivan kummallisiin tilauksiin, oikeastaan joululahjatoiveeseen. Kuopus toivoo 'tyttölapasia, joilla olisi naama ja vaikkapa mustat letit. Peukku voi olla käsi.' On kuulkaa omituiset. Kehuin valmistuneiksi jo eilen, mutta todellisuudessa on vielä tumppuihin naamat ja hiukset tekemättä. Rumalta näyttää jo nyt ja tuskin paranee. Tarkoituksena on leikkiä välitunnilla, joten ehkä ne kuitenkin siihen kelpaa. Hoh.

Keskeneräisenä tuon kirjomisen lisäksi yhdet normaalimmat käsilämmittimet, kärjet puuttuu. Muuten on lahjat tehty. PAITSI että jos olisi aikaa, tekisin vielä Koolhaasin, Knittyn baskerin ja miesten sukat. (Just. En kirjoittanut, että Puoliso pois koneelta. Ei tarvitse. Se ei lue tätä koskaan.) Päähineitä saatan yrittää, paitsi että ruoka- ja siivoushommia olisi ehkä vähän pakko duunata. Kaikki on vielä ihan arkista. Ei tunnu joululta ollenkaan.

Olin eilen tampereenseudun neulojien pikkujouluissa. Tunnelma oli mukava, seura mainiota, ruoka hyvää (ja kummallisen edullista). Teimme lahjavaihdon ja sain Trekking Pro Natura (Tapion kaupan kuvan mukaisesti sanoisin väriksi 1604, villaa + bambua ja pehmeää!) lankaa, joka syyhyttää nyt sormia kovasti. En ole tehnyt muistaakseni kuin yhdet sukat Puolisolle ikinä! Sillä on leveä 47 numeron jalka, mutta tänä talvena olen ajatellut vihdoin toteuttaa ohutlankasukat rakkaimmalleni. Tämä lanka on ehdottomasti sitä varten, ihan Puolison väriä! Tasan! Mä en vaan nyt just ehtisi... Sain muuten myös herkulliselta vaikuttavaa makukahvia (suklaa + pähkinä). Slurps. Kiitos, Laura! (Arvottiin lahjaparit. Mä lahjoin Vilman.)