Parsoninpaidat jotka nimesin joskus Pastorin vapaa-aikapaidoiksi, ovat vihdoista viimein valmiit. Langanpäiden päättelyyn piti henkisesti valmistautua pari vuorokautta, muuten nämä olisi jo Kusti polkenut pohjoiseen parsontyttöjen niskaan. Jos odottaisin luonnonvalo-valokuvausmahdollisuutta, saattaisi kevät koittaa ennen kuin nämä koirulit saisivat lämmikettä. Siispä hämäriä kuvia. Värit on mitä sattuu, mutta mallin voi tuosta aavistaa. Lankahan oli kaksinkertaista Seitsemää Veljestä.

Seuraa kuvasarja siitä, kuinka ilman nakkipalkkaa ei Koiraa saa toimimaan mannekiinina menestyksekkäästi.

Mitä sanoit? Makaamaan? Teidän sängyllä? You gotta be kiddin'!

Ok. Massu näkyviin.

Saisko mennä jo pois?

Toinen paita! Miks teit kaks? Muahan on vaan yks! Jaa, ettei nää edes oo mulle. En ala.

Maha? En!

Väsyttää koko juttu.

Hahhah, ota nyt, mää vaikka hymyilen vähän. On tää musta nätimpi kuin tuo violetti.

Voisin kyllä lähteä. Mitäs tuolla lattialla on? (Toim. huom.: sammakkojalat!)

Näyttää nyt vähän väljiltä nuo paidat. Josko kutistuisi kun kastuu ulkona? (No joo. Toiveajattelua.) Sovittiin, että jos paidat ei ole mieleiset tai riittävän sopivat, ei tarvitse ostaa vaan voi lähettää takaisin. Koiran seistessä ja kävellessä paidat asettui kauniimmin kyllä.

Kuvausapuenkeli loikki vieressä vauhdikkaasti. Välillä sen varjo oli irti.