Huomenna saan käydä Hesassa oman ammattini ammattilaismessuilla. Se tarkoittaa, että saan muutaman tunnin neuloa ihan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla junassa. Jes!

Ehkäpä Lehmus sittenkin valmistuu lauantaina käytettäväksi. Tänään olen sitä hyvän rupeaman edistänyt - vähemmän hyvällä omallatunnolla... Imurointi olisi ollut ehdottomasti tarpeen, täällä tukehtuu koirankarvaan ja pölyyn. Mutku ei lapset keräilleet lattialta edes romujaan... (Onneksi edes pesin pyykkiä. Kohta ei olisi ollut puhdasta vaatetta kellekään.)

Harmi että Puolisokin on pois kotoa ja Kuopus tarvitsee illalla seuraa. Muuten olisin sännännyt vähän 'katselemaan' lanka- ja kirjakauppoja. -10%  -hankkeelle on eduksi joutua messuilta suoraan takaisin. En voisi varmaankaan vältää Vihreän vyyhdin tai Menitan houkutteita, jos päästettäisiin käymään.

732191.jpg

Riittäköhän tuo Lehmus mulle? Pitäisköhän yksi sukkalanka ja puikot kuitenkin ottaa? Tai tietysti vaihtolapasen ohje ja värkit! Äkkiä laskettuna Lehmusta on vain 26 krs tekemättä. Silmukoitahan on jo hiljoonariljoona, ja pitsinneulominen minulla vielä hidasta - vastahan sitä viime talvena aloittelin ensimmäistä kertaa.

Kumman paljon sitä tekemällä oppii. Ei uskoisi! Nyt kesällähän tuon Lehmuksen ja varsinkin Mystery Stole 3:n eli Joutsenlammen kanssa olen oppinut 'lukemaan' pitsiä, katsomaan missä kohdassa olen ja päättelemään mielessäni missä vika, jos silmukat eivät tunnu täsmäävän. Vieläkin pelkään tilannetta, että tulisi 'silmäpako', sillä osaan nostella pitsisilmukat vain, jos purkaantuu ihan vähän. Olen monessa blogissa mielihyvällä huomannut samanlaista kehityskaarta. Aloitellessa on möykkyisiä seiskaveikkaperussukkia, pian tehdään ohutta sukkalankaa, varovaisesti tutustutaan pitsiin tai kirjoneuleisiin, pian opetellaan raglaneita, ylösalasneulomista, sukkia varpaista, hurahdetaan yhä vaikeampiin huiveihin, jne. Tietenkin perussukkaa ja peruslankaa käytetään yleensä siinä sivussa, mutta möykkyisyys vähenee. Lankavarastot kasvavat, tutustutaan luksuslankoihin, värjäillään vähän, osallistutaan tempauksiin ja vaihtoihin. Blogineulominen on varmasti kehittänyt Suomen neulojien taitoja ennätysnopeasti ja laajalle! Ihan tosi, kierrelkääs blogeissa, kurkkikaa vieraampien ja tutumpien blogeissa alkuaikojen neuleisiin ja sitten viimeisimpiin. Uskomaton ero! Tietysti seassa on jo ennen blogielämää raskaan sarjan neulojiin kuuluneita, mutta ällistyttävän moni on kulkenut samaa tietä kuin minäkin. Raitasukasta pitseihin (tms) 'hienouksiin' esim puolessa vuodessa tai vuodessa. Mörvelöitä tullee silti kaikille joskus. Aina kun ei voi onnistua. Edes joka kerta. Muistan, kuinka ostin viime jouluksi itselleni kerän Austerman Stepiä ja ihmettelin Aili Jokisella, että mahdankohan ollenkaan jaksaa neuloa sukkia valmiiksi niin ohuesta langasta ja 2,5 m puikoilla. Nyt se tuntuu siltä normaalisukalta se ohut.

Jösses että mä taas lörpöttelen. Aion vielä tarkistaa mihin junaan aamulla loikkaan. Kiva kun saan työajalla mennä käymään. (Ehkä vielä kierrän pari blogia nyt yöllä. Ei nukuta.)

(Ai joo. Pinnistys oli sekin, että sain hiukset taas värjättyä. Nimimerkki Kaamea Juurikasvu.)