Tässä kun odottelen reissusta palanneen kameran akkujen lataantumista, bloggailen vielä ilman kuvia.

Olin eilen tosi hyvässä konsertissa. Pirkanpojat (aikuissolisteilla vahvistettuna) esitti Bachin Johannespassion Tampereen Tuomiokirkossa. Kyllä jotkut osaa! Tykkäsin! Edellisessä postauksessani Virpi kommentoi ja kyselee näkikö minut haaveellisena niillä nurkilla. Nimenomaan ja juuri niin. Siitä konsertista tuli aika vahvat tunnetilat. Oli vaikuttavaa.

Ystäväni ja kuorokaverini poika, joka on Keskilapsen luokkatoveri, kuuluu myös Pirkanpoikiin. Hienosti K esiintyi. Sama poika teki koulunäytelmässä huipun roolisuorituksen (kuten muutama muukin luokalla, Keskilapsikin joskin pienemmässä roolissa). Monipuolinen jätkä! Kiitos vain jokaiselle konsertin toteutumiseen vaikuttaneelle. K:n äitikin on ollut prosessissa paljon mukana.

Hävettää puhua samana päivänäkään, mutta olen tällainen hölösuu ja kirjoitan juuri sen, mikä sillä hetkellä tulee mieleen. Kaverit voisi laittaa kalenteriin Apricus-kuoron konserttipäivän 5.5. Esiinnymme Näsinsalilla (vai Näsi-salilla????) kello 18. Taso ei ole yhtä hyvä kuin pojilla, mutta harrastelijakuoroksi olemme ihan ok kööri. Ohjelmisto on aika, miten sen nyt kuvailisi, jännä. Tulkaa ihmettelemään.